normaali

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to navigation Jump to search

Finnish[edit]

Adjective[edit]

normaali (comparative normaalimpi, superlative normaalein)

  1. normal

Declension[edit]

Inflection of normaali (Kotus type 6/paperi, no gradation)
nominative normaali normaalit
genitive normaalin normaalien
normaaleiden
normaaleitten
partitive normaalia normaaleita
normaaleja
illative normaaliin normaaleihin
singular plural
nominative normaali normaalit
accusative nom. normaali normaalit
gen. normaalin
genitive normaalin normaalien
normaaleiden
normaaleitten
partitive normaalia normaaleita
normaaleja
inessive normaalissa normaaleissa
elative normaalista normaaleista
illative normaaliin normaaleihin
adessive normaalilla normaaleilla
ablative normaalilta normaaleilta
allative normaalille normaaleille
essive normaalina normaaleina
translative normaaliksi normaaleiksi
instructive normaalein
abessive normaalitta normaaleitta
comitative normaaleine

Antonyms[edit]

Related terms[edit]

Noun[edit]

normaali

  1. (geometry) normal

Declension[edit]

Inflection of normaali (Kotus type 6/paperi, no gradation)
nominative normaali normaalit
genitive normaalin normaalien
normaaleiden
normaaleitten
partitive normaalia normaaleita
normaaleja
illative normaaliin normaaleihin
singular plural
nominative normaali normaalit
accusative nom. normaali normaalit
gen. normaalin
genitive normaalin normaalien
normaaleiden
normaaleitten
partitive normaalia normaaleita
normaaleja
inessive normaalissa normaaleissa
elative normaalista normaaleista
illative normaaliin normaaleihin
adessive normaalilla normaaleilla
ablative normaalilta normaaleilta
allative normaalille normaaleille
essive normaalina normaaleina
translative normaaliksi normaaleiksi
instructive normaalein
abessive normaalitta normaaleitta
comitative normaaleineen