ohitus

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to: navigation, search

Finnish[edit]

Noun[edit]

ohitus

  1. bypass
  2. overtaking

Declension[edit]

Inflection of ohitus (Kotus type 39/vastaus, no gradation)
nominative ohitus ohitukset
genitive ohituksen ohitusten
ohituksien
partitive ohitusta ohituksia
illative ohitukseen ohituksiin
singular plural
nominative ohitus ohitukset
accusative nom.? ohitus ohitukset
gen. ohituksen
genitive ohituksen ohitusten
ohituksien
partitive ohitusta ohituksia
inessive ohituksessa ohituksissa
elative ohituksesta ohituksista
illative ohitukseen ohituksiin
adessive ohituksella ohituksilla
ablative ohitukselta ohituksilta
allative ohitukselleˣ ohituksilleˣ
essive ohituksena ohituksina
translative ohitukseksi ohituksiksi
instructive ohituksin
abessive ohituksetta ohituksitta
comitative ohituksineen

Anagrams[edit]