omintakeinen

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to: navigation, search

Finnish[edit]

Adjective[edit]

omintakeinen (comparative omintakeisempi, superlative omintakeisin)

  1. original (fresh, different)

Declension[edit]

Inflection of omintakeinen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
nominative omintakeinen omintakeiset
genitive omintakeisen omintakeisten
omintakeisien
partitive omintakeista omintakeisia
illative omintakeiseen omintakeisiin
singular plural
nominative omintakeinen omintakeiset
accusative nom. omintakeinen omintakeiset
gen. omintakeisen
genitive omintakeisen omintakeisten
omintakeisien
partitive omintakeista omintakeisia
inessive omintakeisessa omintakeisissa
elative omintakeisesta omintakeisista
illative omintakeiseen omintakeisiin
adessive omintakeisella omintakeisilla
ablative omintakeiselta omintakeisilta
allative omintakeiselle omintakeisille
essive omintakeisena omintakeisina
translative omintakeiseksi omintakeisiksi
instructive omintakeisin
abessive omintakeisetta omintakeisitta
comitative omintakeisine