pääilmansuunta

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to: navigation, search

Finnish[edit]

Etymology[edit]

pää- +‎ ilmansuunta

Noun[edit]

pääilmansuunta

  1. (geography) A cardinal direction or cardinal point.

Declension[edit]

Inflection of pääilmansuunta (Kotus type 10/koira, nt-nn gradation)
nominative pääilmansuunta pääilmansuunnat
genitive pääilmansuunnan pääilmansuuntien
partitive pääilmansuuntaa pääilmansuuntia
illative pääilmansuuntaan pääilmansuuntiin
singular plural
nominative pääilmansuunta pääilmansuunnat
accusative nom. pääilmansuunta pääilmansuunnat
gen. pääilmansuunnan
genitive pääilmansuunnan pääilmansuuntien
pääilmansuuntainrare
partitive pääilmansuuntaa pääilmansuuntia
inessive pääilmansuunnassa pääilmansuunnissa
elative pääilmansuunnasta pääilmansuunnista
illative pääilmansuuntaan pääilmansuuntiin
adessive pääilmansuunnalla pääilmansuunnilla
ablative pääilmansuunnalta pääilmansuunnilta
allative pääilmansuunnalle pääilmansuunnille
essive pääilmansuuntana pääilmansuuntina
translative pääilmansuunnaksi pääilmansuunniksi
instructive pääilmansuunnin
abessive pääilmansuunnatta pääilmansuunnitta
comitative pääilmansuuntineen

Hyponyms[edit]

See also[edit]