pahennus

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to: navigation, search

Finnish[edit]

Etymology[edit]

pahentua (to get worse) +‎ -us < pahentaa (to make worse) < paha (bad)

Noun[edit]

pahennus

  1. The event or process of getting worse, especially in moral respect.
    Laiton alkoholikauppa on pahennukseksi kaupunkimme nuorisolle.
    The illegal trading of alcohol causes moral decay to the youth of our town.
  2. contempt, scorn, disdain; used mostly in expressions herättää (to awake) pahennusta, aiheuttaa (to cause) pahennusta
  3. (archaic) The cause of contempt, scorn or disdain.
  4. (archaic) A moral evil, temptation, sin.

Declension[edit]

Inflection of pahennus (Kotus type 39/vastaus, no gradation)
nominative pahennus pahennukset
genitive pahennuksen pahennusten
pahennuksien
partitive pahennusta pahennuksia
illative pahennukseen pahennuksiin
singular plural
nominative pahennus pahennukset
accusative nom. pahennus pahennukset
gen. pahennuksen
genitive pahennuksen pahennusten
pahennuksien
partitive pahennusta pahennuksia
inessive pahennuksessa pahennuksissa
elative pahennuksesta pahennuksista
illative pahennukseen pahennuksiin
adessive pahennuksella pahennuksilla
ablative pahennukselta pahennuksilta
allative pahennukselle pahennuksille
essive pahennuksena pahennuksina
translative pahennukseksi pahennuksiksi
instructive pahennuksin
abessive pahennuksetta pahennuksitta
comitative pahennuksineen