paikko

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to: navigation, search

Finnish[edit]

Etymology[edit]

From the verb paikata (to patch)

Noun[edit]

paikko

  1. (bowling) spare

Declension[edit]

Inflection of paikko (Kotus type 1/valo, kk-k gradation)
nominative paikko paikot
genitive paikon paikkojen
partitive paikkoa paikkoja
illative paikkoon paikkoihin
singular plural
nominative paikko paikot
accusative nom. paikko paikot
gen. paikon
genitive paikon paikkojen
partitive paikkoa paikkoja
inessive paikossa paikoissa
elative paikosta paikoista
illative paikkoon paikkoihin
adessive paikolla paikoilla
ablative paikolta paikoilta
allative paikolle paikoille
essive paikkona paikkoina
translative paikoksi paikoiksi
instructive paikoin
abessive paikotta paikoitta
comitative paikkoineen

Related terms[edit]

Anagrams[edit]