pihi

Finnish

Etymology 1

Back-formation from pihistää.

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈpihi/, [ˈpiɦi]
• Rhymes: -ihi
• Syllabification^(key): pi‧hi
• Hyphenation^(key): pi‧hi

Adjective

pihi (comparative pihimpi, superlative pihein)

1. miserly, stingy

   Synonyms: itara, kitsas, nuuka, saita

Declension

Inflection of pihi (Kotus type 5/risti, no gradation)
nominative		pihi	pihit
genitive		pihin	pihien
partitive		pihiä	pihejä
illative		pihiin	piheihin
		singular	plural
nominative		pihi	pihit
accusative	nom.	pihi	pihit
	gen.	pihin
genitive		pihin	pihien
partitive		pihiä	pihejä
inessive		pihissä	piheissä
elative		pihistä	piheistä
illative		pihiin	piheihin
adessive		pihillä	piheillä
ablative		pihiltä	piheiltä
allative		pihille	piheille
essive		pihinä	piheinä
translative		pihiksi	piheiksi
abessive		pihittä	piheittä
instructive		—	pihein
comitative		—	piheine

Possessive forms of pihi (Kotus type 5/risti, no gradation)
Rare. Only used with substantive adjectives.
first-person singular possessor singular plural nominative pihini pihini accusative nom. pihini pihini gen. pihini genitive pihini pihieni partitive pihiäni pihejäni inessive pihissäni piheissäni elative pihistäni piheistäni illative pihiini piheihini adessive pihilläni piheilläni ablative pihiltäni piheiltäni allative pihilleni piheilleni essive pihinäni piheinäni translative pihikseni piheikseni abessive pihittäni piheittäni instructive — — comitative — piheineni second-person singular possessor singular plural nominative pihisi pihisi accusative nom. pihisi pihisi gen. pihisi genitive pihisi pihiesi partitive pihiäsi pihejäsi inessive pihissäsi piheissäsi elative pihistäsi piheistäsi illative pihiisi piheihisi adessive pihilläsi piheilläsi ablative pihiltäsi piheiltäsi allative pihillesi piheillesi essive pihinäsi piheinäsi translative pihiksesi piheiksesi abessive pihittäsi piheittäsi instructive — — comitative — piheinesi first-person plural possessor singular plural nominative pihimme pihimme accusative nom. pihimme pihimme gen. pihimme genitive pihimme pihiemme partitive pihiämme pihejämme inessive pihissämme piheissämme elative pihistämme piheistämme illative pihiimme piheihimme adessive pihillämme piheillämme ablative pihiltämme piheiltämme allative pihillemme piheillemme essive pihinämme piheinämme translative pihiksemme piheiksemme abessive pihittämme piheittämme instructive — — comitative — piheinemme second-person plural possessor singular plural nominative pihinne pihinne accusative nom. pihinne pihinne gen. pihinne genitive pihinne pihienne partitive pihiänne pihejänne inessive pihissänne piheissänne elative pihistänne piheistänne illative pihiinne piheihinne adessive pihillänne piheillänne ablative pihiltänne piheiltänne allative pihillenne piheillenne essive pihinänne piheinänne translative pihiksenne piheiksenne abessive pihittänne piheittänne instructive — — comitative — piheinenne third-person possessor singular plural nominative pihinsä pihinsä accusative nom. pihinsä pihinsä gen. pihinsä genitive pihinsä pihiensä partitive pihiään pihiänsä pihejään pihejänsä inessive pihissään pihissänsä piheissään piheissänsä elative pihistään pihistänsä piheistään piheistänsä illative pihiinsä piheihinsä adessive pihillään pihillänsä piheillään piheillänsä ablative pihiltään pihiltänsä piheiltään piheiltänsä allative pihilleen pihillensä piheilleen piheillensä essive pihinään pihinänsä piheinään piheinänsä translative pihikseen pihiksensä piheikseen piheiksensä abessive pihittään pihittänsä piheittään piheittänsä instructive — — comitative — piheineen piheinensä

Antonyms

• antelias

Derived terms

• pihisti
• pihiys
• pihiä

compounds

• bensapihi
• vesipihi

Further reading

• “pihi”, in Kielitoimiston sanakirja [Dictionary of Contemporary Finnish]‎^[1] (in Finnish) (online dictionary, continuously updated), Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 35, Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus (Institute for the Languages of Finland), 2004–, retrieved 1 July 2023

Etymology 2

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈpihi/, [ˈpiɦi] (third-person indicative)
• IPA^(key): /ˈpihiˣ/, [ˈpiɦi(ʔ)] (imperative, indicative connegative)
• Rhymes: -ihi
• Syllabification^(key): pi‧hi
• Hyphenation^(key): pi‧hi

Verb

pihi

1. inflection of pihiä:
   1. third-person singular past indicative
   2. present active indicative connegative
   3. second-person singular present imperative
   4. second-person singular present active imperative connegative

Hawaiian

Etymology

From ʻopihi “limpet”

Noun

pihi

1. scab, scar
2. button, badge, any fastened object

Maori

Etymology

From Proto-Polynesian *pihi₁ (cognate with Samoan pipisi “to gush, to spout” and Tongan pihi “to squirt”) from Proto-Oceanic *pisi ~ *bʷisi “to spurt out, to fart”, from Proto-Malayo-Polynesian *picik “to splash, to spray, to sprinkle” (compare with Malay percik and recik “to splatter, to spray”).

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈpihi/ [ˈpihi]

Verb

pihi (passive pihia)

1. to spring up
2. to start growing, to sprout

Noun

pihi

1. sprout, shoot, bud
2. horn, antler

Further reading

• Williams, Herbert William (1917), “pihi”, in A Dictionary of the Maori Language, page 325
• “pihi” in John C. Moorfield, Te Aka: Maori–English, English–Maori Dictionary and Index, 3rd edition, Longman/Pearson Education New Zealand, 2011, →ISBN.