pihi

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to navigation Jump to search

Finnish[edit]

Etymology 1[edit]

Back-formation from pihistää

Pronunciation[edit]

  • IPA(key): /ˈpihi/, [ˈpiɦi]
  • Rhymes: -ihi
  • Syllabification: pi‧hi

Adjective[edit]

pihi (comparative pihimpi, superlative pihein)

  1. miserly, stingy
Declension[edit]
Inflection of pihi (Kotus type 5/risti, no gradation)
nominative pihi pihit
genitive pihin pihien
partitive pihiä pihejä
illative pihiin piheihin
singular plural
nominative pihi pihit
accusative nom. pihi pihit
gen. pihin
genitive pihin pihien
partitive pihiä pihejä
inessive pihissä piheissä
elative pihistä piheistä
illative pihiin piheihin
adessive pihillä piheillä
ablative pihiltä piheiltä
allative pihille piheille
essive pihinä piheinä
translative pihiksi piheiksi
instructive pihein
abessive pihittä piheittä
comitative piheine
Possessive forms of pihi (type risti)
Rare. Only used with substantive adjectives.
possessor singular plural
1st person pihini pihimme
2nd person pihisi pihinne
3rd person pihinsä
Synonyms[edit]
Antonyms[edit]
Derived terms[edit]

Etymology 2[edit]

Pronunciation[edit]

  • IPA(key): /ˈpihi/, [ˈpiɦi] (indicative)
  • IPA(key): /ˈpihiˣ/, [ˈpiɦi(ʔ)] (imperative, connegative)
  • Rhymes: -ihi
  • Syllabification: pi‧hi

Verb[edit]

pihi

  1. Third-person singular indicative past form of pihiä.
  2. Indicative present connegative form of pihiä.
  3. Second-person singular imperative present form of pihiä.
  4. Second-person singular imperative present connegative form of pihiä.