piiluu

Ingrian

Etymology

From pii (“spike”) +‎ luu (“bone”).

Pronunciation

• (Ala-Laukaa) IPA^(key): /ˈpiːˌluː/, [ˈpiːˌɫuː]
• (Soikkola) IPA^(key): /ˈpiːˌluː/, [ˈpiːˌɫuː]
• Rhymes: -uː
• Hyphenation: pii‧luu

Noun

piiluu

1. vertebra
   • 1937, V. A. Tetjurev, translated by N. J. Molotsova, Loonnontiito oppikirja alkușkoulua vart (toin osa), Leningrad: Riikin Ucebno-Pedagogiceskoi Izdateljstva, page 69:

     [Selkäpii] ono tekahunt ussiast luust, piiluust ja neet ovat yhissetty yhtee kiin.

     [The backbone] is made from many bones, vertebrae and these are connected together.

Declension

Declension of piiluu (type 8/maa, no gradation)
	singular	plural
nominative	piiluu	piiluut
genitive	piiluun	piiluijen
partitive	piiluuta	piiluita
illative	piiluuhu	piiluihe
inessive	piiluus	piiluis
elative	piiluust	piiluist
allative	piiluulle	piiluille
adessive	piiluul	piiluil
ablative	piiluult	piiluilt
translative	piiluuks	piiluiks
essive	piiluunna, piiluun	piiluinna, piiluin
exessive1)	piiluunt	piiluint
1) obsolete *) the accusative corresponds with either the genitive (sg) or nominative (pl) **) the comitative is formed by adding the suffix -ka? or -kä? to the genitive.

Synonyms

• nikan