piukkaa

Ingrian

Etymology

Onomatopoeic.

Pronunciation

• (Ala-Laukaa) IPA^(key): /ˈpiu̯kːɑː/, [ˈpiu̯kːɑ]
• (Soikkola) IPA^(key): /ˈpiu̯kːɑː/, [ˈpiu̯kːɑː]
• Rhymes: -iu̯kːɑː
• Hyphenation: piuk‧kaa

Verb

piukkaa

1. (intransitive) to squeak
   • 1936, V. I. Junus, P. L. Maksimov, Inkeroisin keelen oppikirja alkuşkouluja vart (ensimäine osa), Leningrad: Riikin Ucebno-pedagogiceskoi Izdateljstva, page 4:

     Pääsky cikertää. Hiiri piukkaa.

     The swallow chirps. The mouse squeaks.

Conjugation

Conjugation of piukkaa (type 2/kirjuttaa, kk-k gradation)
Indikativa
Preesens			Perfekta
	positive	negative		positive	negative
1st singular	piukan	en piuka	1st singular	oon piukkant, oon piukkanut	en oo piukkant, en oo piukkanut
2nd singular	piukat	et piuka	2nd singular	oot piukkant, oot piukkanut	et oo piukkant, et oo piukkanut
3rd singular	piukkaa	ei piuka	3rd singular	ono piukkant, ono piukkanut	ei oo piukkant, ei oo piukkanut
1st plural	piukamma	emmä piuka	1st plural	oomma piukkaneet	emmä oo piukkaneet
2nd plural	piukatta	että piuka	2nd plural	ootta piukkaneet	että oo piukkaneet
3rd plural	piukkaat1), piukkavat2), piuketaa	evät piuka, ei piuketa	3rd plural	ovat piukkaneet	evät oo piukkaneet, ei oo piukettu
impersonal	piuketaa	ei piuketa	impersonal	ono piukettu	ei oo piukettu
Imperfekta			Pluskvamperfekta
	positive	negative		positive	negative
1st singular	piukin	en piukkant, en piukkanut	1st singular	olin piukkant, olin piukkanut	en olt piukkant, en olt piukkanut
2nd singular	piukit	et piukkant, et piukkanut	2nd singular	olit piukkant, olit piukkanut	et olt piukkant, et olt piukkanut
3rd singular	piukki	ei piukkant, ei piukkanut	3rd singular	oli piukkant, oli piukkanut	ei olt piukkant, ei olt piukkanut
1st plural	piukimma	emmä piukkaneet	1st plural	olimma piukkaneet	emmä olleet piukkaneet
2nd plural	piukitta	että piukkaneet	2nd plural	olitta piukkaneet	että olleet piukkaneet
3rd plural	piukkiit1), piukkivat2), piukettii	evät piukkaneet, ei piukettu	3rd plural	olivat piukkaneet	evät olleet piukkaneet, ei olt piukettu
impersonal	piukettii	ei piukettu	impersonal	oli piukettu	ei olt piukettu
Konditsionala
Preesens			Perfekta
	positive	negative		positive	negative
1st singular	piukkaisin	en piukkais	1st singular	olisin piukkant, olisin piukkanut	en olis piukkant, en olis piukkanut
2nd singular	piukkaisit, piukkaist1)	et piukkais	2nd singular	olisit piukkant, olisit piukkanut	et olis piukkant, et olis piukkanut
3rd singular	piukkais	ei piukkais	3rd singular	olis piukkant, olis piukkanut	ei olis piukkant, ei olis piukkanut
1st plural	piukkaisimma	emmä piukkais	1st plural	olisimma piukkaneet	emmä olis piukkaneet
2nd plural	piukkaisitta	että piukkais	2nd plural	olisitta piukkaneet	että olis piukkaneet
3rd plural	piukkaisiit1), piukkaisivat2), piukettais	evät piukkais, ei piukettais	3rd plural	olisivat piukkaneet	evät olis piukkaneet, ei olis piukettu
impersonal	piukettais	ei piukettais	impersonal	olis piukettu	ei olis piukettu
Imperativa
Preesens			Perfekta
	positive	negative		positive	negative
1st singular	—	—	1st singular	—	—
2nd singular	piuka	elä piuka	2nd singular	oo piukkant, oo piukkanut	elä oo piukkant, elä oo piukkanut
3rd singular	piukkakoo	elköö piukkako	3rd singular	olkoo piukkant, olkoo piukkanut	elköö olko piukkant, elköö olko piukkanut
1st plural	—	—	1st plural	—	—
2nd plural	piukkakaa	elkää piukkako	2nd plural	olkaa piukkaneet	elkää olko piukkaneet
3rd plural	piukkakoot	elkööt piukkako, elköö piukettako	3rd plural	olkoot piukkaneet	elkööt olko piukkaneet, elköö olko piukettu
impersonal	piukettakkoo	elköö piukettako	impersonal	olkoo piukettu	elköö olko piukettu
Potentsiala
Preesens
	positive	negative
1st singular	piukkanen	en piukkane
2nd singular	piukkanet	et piukkane
3rd singular	piukkanoo	ei piukkane
1st plural	piukkanemma	emmä piukkane
2nd plural	piukkanetta	että piukkane
3rd plural	piukkanoot	evät piukkane, ei piukettane
impersonal	piukettannoo	ei piukettane
Nominal forms
Infinitivat			Partisipat
				active	passive
1st		piukkaa	present	piukkava	piukettava
2nd	inessive	piukkajees	past	piukkant, piukkanut	piukettu
	instructive	piukkaen	1) Chiefly in the Soikkola dialect. 2) Chiefly in the Ala-Laukaa dialect. *) For the imperative, the 2nd plural (piukkakaa) may be used for the 3rd person as well. **) The interrogative is formed by adding the suffix -k (-ka?/-kä?) to the indicative ***) The deliberative is formed by adding the suffix -k (-ka?/-kä?) or -kse to either the indicative or the potential ****) In folk poetry, a long first infinitive can be formed by adding the suffix -kse-, followed by possessive suffixes, to the first infinitive. Note that sometimes gemination may be undone by this addition.
3rd	illative	piukkamaa
	inessive	piukkamaas
	elative	piukkamast
	abessive	piukkamata
4th	nominative	piukkamiin
	partitive	piukkamista, piukkamist

References

• Ruben E. Nirvi (1971) Inkeroismurteiden Sanakirja, Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura, page 413