provokaatio

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to: navigation, search

Finnish[edit]

Pronunciation[edit]

  • Hyphenation: pro‧vo‧kaa‧ti‧o

Noun[edit]

provokaatio

  1. provocation

Declension[edit]

Inflection of provokaatio (Kotus type 3/valtio, no gradation)
nominative provokaatio provokaatiot
genitive provokaation provokaatioiden
provokaatioitten
partitive provokaatiota provokaatioita
illative provokaatioon provokaatioihin
singular plural
nominative provokaatio provokaatiot
accusative nom.? provokaatio provokaatiot
gen. provokaation
genitive provokaation provokaatioiden
provokaatioitten
partitive provokaatiota provokaatioita
inessive provokaatiossa provokaatioissa
elative provokaatiosta provokaatioista
illative provokaatioon provokaatioihin
adessive provokaatiolla provokaatioilla
ablative provokaatiolta provokaatioilta
allative provokaatiolle provokaatioille
essive provokaationa provokaatioina
translative provokaatioksi provokaatioiksi
instructive provokaatioin
abessive provokaatiotta provokaatioitta
comitative provokaatioineen

Synonyms[edit]

Related terms[edit]