räike

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to: navigation, search

Finnish[edit]

Noun[edit]

räike

  1. The sound of a ratchet.

Declension[edit]

Inflection of räike (Kotus type 48/hame, kk-k gradation)
nominative räike räikkeet
genitive räikkeen räikkeiden
räikkeitten
partitive räikettä räikkeitä
illative räikkeeseen räikkeisiin
räikkeihin
singular plural
nominative räike räikkeet
accusative nom. räike räikkeet
gen. räikkeen
genitive räikkeen räikkeiden
räikkeitten
partitive räikettä räikkeitä
inessive räikkeessä räikkeissä
elative räikkeestä räikkeistä
illative räikkeeseen räikkeisiin
räikkeihin
adessive räikkeellä räikkeillä
ablative räikkeeltä räikkeiltä
allative räikkeelle räikkeille
essive räikkeenä räikkeinä
translative räikkeeksi räikkeiksi
instructive räikkein
abessive räikkeettä räikkeittä
comitative räikkeineen

Anagrams[edit]