kireä

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to navigation Jump to search

Finnish[edit]

Etymology[edit]

From Proto-Finnic *kiredä, from Proto-Finno-Permic *kirɜ. Related to Karelian kirie, Votic tširiä, Northern Sami garas and Moksha киремс (kirems).

Pronunciation[edit]

  • IPA(key): /ˈkireæ/, [ˈkire̞æ]
  • Rhymes: -ireæ
  • Syllabification: ki‧re‧ä

Adjective[edit]

kireä (comparative kireämpi, superlative kirein)

  1. tight, taut
  2. tense (showing stress or strain)

Declension[edit]

Inflection of kireä (Kotus type 15/korkea, no gradation)
nominative kireä kireät
genitive kireän kireiden
kireitten
partitive kireää
kireätä
kireitä
illative kireään kireisiin
kireihin
singular plural
nominative kireä kireät
accusative nom. kireä kireät
gen. kireän
genitive kireän kireiden
kireitten
kireäinrare
partitive kireää
kireätä
kireitä
inessive kireässä kireissä
elative kireästä kireistä
illative kireään kireisiin
kireihin
adessive kireällä kireillä
ablative kireältä kireiltä
allative kireälle kireille
essive kireänä kireinä
translative kireäksi kireiksi
instructive kirein
abessive kireättä kireittä
comitative kireine
Possessive forms of kireä (type korkea)
possessor singular plural
1st person kireäni kireämme
2nd person kireäsi kireänne
3rd person kireänsä
Only used with substantive adjectives, -inen adjectives used for comparisons of equality or agent participles.

Synonyms[edit]

Antonyms[edit]

Derived terms[edit]

Anagrams[edit]