raamattu

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to: navigation, search
See also: Raamattu

Finnish[edit]

(index ra)

Etymology[edit]

From Old East Slavic грамота ‎(gramota), from Ancient Greek γράμματα ‎(grámmata, letters, writing). Compare Estonian raamat ‎(book).[1]

Pronunciation[edit]

  • IPA(key): [ˈrɑːmɑtːu]
  • Hyphenation: raa‧mat‧tu
  • Rhymes: -ɑtːu

Noun[edit]

Finnish Wikipedia has an article on:

Wikipedia fi

raamattu

  1. A bible.

Declension[edit]

Inflection of raamattu (Kotus type 1/valo, tt-t gradation)
nominative raamattu raamatut
genitive raamatun raamattujen
partitive raamattua raamattuja
illative raamattuun raamattuihin
singular plural
nominative raamattu raamatut
accusative nom.? raamattu raamatut
gen. raamatun
genitive raamatun raamattujen
partitive raamattua raamattuja
inessive raamatussa raamatuissa
elative raamatusta raamatuista
illative raamattuun raamattuihin
adessive raamatulla raamatuilla
ablative raamatulta raamatuilta
allative raamatulleˣ raamatuilleˣ
essive raamattuna raamattuina
translative raamatuksi raamatuiksi
instructive raamatuin
abessive raamatutta raamatuitta
comitative raamattuineen

References[edit]

  1. ^ Häkkinen, Kaisa (2004-2005). Nykysuomen etymologinen sanakirja. Juva: WSOY. ISBN 951-0-27108-X.