rantakivi

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to navigation Jump to search

Finnish[edit]

Etymology[edit]

ranta +‎ kivi

Pronunciation[edit]

  • IPA(key): /ˈrɑntɑˌkiʋi/, [ˈrɑn̪t̪ɑˌkiʋi]
  • Hyphenation: ran‧ta‧ki‧vi

Noun[edit]

rantakivi

  1. (usually in the plural) coastal stone, coastal pebble

Declension[edit]

Inflection of rantakivi (Kotus type 7/ovi, no gradation)
nominative rantakivi rantakivet
genitive rantakiven rantakivien
partitive rantakiveä rantakiviä
illative rantakiveen rantakiviin
singular plural
nominative rantakivi rantakivet
accusative nom. rantakivi rantakivet
gen. rantakiven
genitive rantakiven rantakivien
partitive rantakiveä rantakiviä
inessive rantakivessä rantakivissä
elative rantakivestä rantakivistä
illative rantakiveen rantakiviin
adessive rantakivellä rantakivillä
ablative rantakiveltä rantakiviltä
allative rantakivelle rantakiville
essive rantakivenä rantakivinä
translative rantakiveksi rantakiviksi
instructive rantakivin
abessive rantakivettä rantakivittä
comitative rantakivineen

Anagrams[edit]