sääntö

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to navigation Jump to search

Finnish[edit]

Etymology[edit]

sää ((obsolete) fiber, thread, strand) +‎ -ntö (compare säätää)

Noun[edit]

sääntö

  1. rule
  2. regulation
  3. (in the plural) laws, rules, bylaws, code (constitution of an association)

Declension[edit]

Inflection of sääntö (Kotus type 1/valo, nt-nn gradation)
nominative sääntö säännöt
genitive säännön sääntöjen
partitive sääntöä sääntöjä
illative sääntöön sääntöihin
singular plural
nominative sääntö säännöt
accusative nom. sääntö säännöt
gen. säännön
genitive säännön sääntöjen
partitive sääntöä sääntöjä
inessive säännössä säännöissä
elative säännöstä säännöistä
illative sääntöön sääntöihin
adessive säännöllä säännöillä
ablative säännöltä säännöiltä
allative säännölle säännöille
essive sääntönä sääntöinä
translative säännöksi säännöiksi
instructive säännöin
abessive säännöttä säännöittä
comitative sääntöineen
Possessive forms of sääntö (type valo)
possessor singular plural
1st person sääntöni sääntömme
2nd person sääntösi sääntönne
3rd person sääntönsä

See also[edit]