sotkeentua

Finnish

Etymology

sotkea +‎ -entua

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈsotkeːntuɑˣ/, [ˈs̠o̞t̪k̟e̞ːn̪ˌt̪uɑ̝(ʔ)]
• Rhymes: -uɑ
• Syllabification^(key): sot‧keen‧tu‧a

Verb

sotkeentua

1. Alternative form of sotkeutua

Conjugation

Inflection of sotkeentua (Kotus type 52*J/sanoa, nt-nn gradation)
indicative mood
present tense				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		sotkeennun	en sotkeennu	1st sing.	olen sotkeentunut	en ole sotkeentunut
2nd sing.		sotkeennut	et sotkeennu	2nd sing.	olet sotkeentunut	et ole sotkeentunut
3rd sing.		sotkeentuu	ei sotkeennu	3rd sing.	on sotkeentunut	ei ole sotkeentunut
1st plur.		sotkeennumme	emme sotkeennu	1st plur.	olemme sotkeentuneet	emme ole sotkeentuneet
2nd plur.		sotkeennutte	ette sotkeennu	2nd plur.	olette sotkeentuneet	ette ole sotkeentuneet
3rd plur.		sotkeentuvat	eivät sotkeennu	3rd plur.	ovat sotkeentuneet	eivät ole sotkeentuneet
passive		sotkeennutaan	ei sotkeennuta	passive	on sotkeennuttu	ei ole sotkeennuttu
past tense				pluperfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		sotkeennuin	en sotkeentunut	1st sing.	olin sotkeentunut	en ollut sotkeentunut
2nd sing.		sotkeennuit	et sotkeentunut	2nd sing.	olit sotkeentunut	et ollut sotkeentunut
3rd sing.		sotkeentui	ei sotkeentunut	3rd sing.	oli sotkeentunut	ei ollut sotkeentunut
1st plur.		sotkeennuimme	emme sotkeentuneet	1st plur.	olimme sotkeentuneet	emme olleet sotkeentuneet
2nd plur.		sotkeennuitte	ette sotkeentuneet	2nd plur.	olitte sotkeentuneet	ette olleet sotkeentuneet
3rd plur.		sotkeentuivat	eivät sotkeentuneet	3rd plur.	olivat sotkeentuneet	eivät olleet sotkeentuneet
passive		sotkeennuttiin	ei sotkeennuttu	passive	oli sotkeennuttu	ei ollut sotkeennuttu
conditional mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		sotkeentuisin	en sotkeentuisi	1st sing.	olisin sotkeentunut	en olisi sotkeentunut
2nd sing.		sotkeentuisit	et sotkeentuisi	2nd sing.	olisit sotkeentunut	et olisi sotkeentunut
3rd sing.		sotkeentuisi	ei sotkeentuisi	3rd sing.	olisi sotkeentunut	ei olisi sotkeentunut
1st plur.		sotkeentuisimme	emme sotkeentuisi	1st plur.	olisimme sotkeentuneet	emme olisi sotkeentuneet
2nd plur.		sotkeentuisitte	ette sotkeentuisi	2nd plur.	olisitte sotkeentuneet	ette olisi sotkeentuneet
3rd plur.		sotkeentuisivat	eivät sotkeentuisi	3rd plur.	olisivat sotkeentuneet	eivät olisi sotkeentuneet
passive		sotkeennuttaisiin	ei sotkeennuttaisi	passive	olisi sotkeennuttu	ei olisi sotkeennuttu
imperative mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		—	—	1st sing.	—	—
2nd sing.		sotkeennu	älä sotkeennu	2nd sing.	—	—
3rd sing.		sotkeentukoon	älköön sotkeentuko	3rd sing.	olkoon sotkeentunut	älköön olko sotkeentunut
1st plur.		sotkeentukaamme	älkäämme sotkeentuko	1st plur.	—	—
2nd plur.		sotkeentukaa	älkää sotkeentuko	2nd plur.	—	—
3rd plur.		sotkeentukoot	älkööt sotkeentuko	3rd plur.	olkoot sotkeentuneet	älkööt olko sotkeentuneet
passive		sotkeennuttakoon	älköön sotkeennuttako	passive	olkoon sotkeennuttu	älköön olko sotkeennuttu
potential mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		sotkeentunen	en sotkeentune	1st sing.	lienen sotkeentunut	en liene sotkeentunut
2nd sing.		sotkeentunet	et sotkeentune	2nd sing.	lienet sotkeentunut	et liene sotkeentunut
3rd sing.		sotkeentunee	ei sotkeentune	3rd sing.	lienee sotkeentunut	ei liene sotkeentunut
1st plur.		sotkeentunemme	emme sotkeentune	1st plur.	lienemme sotkeentuneet	emme liene sotkeentuneet
2nd plur.		sotkeentunette	ette sotkeentune	2nd plur.	lienette sotkeentuneet	ette liene sotkeentuneet
3rd plur.		sotkeentunevat	eivät sotkeentune	3rd plur.	lienevät sotkeentuneet	eivät liene sotkeentuneet
passive		sotkeennuttaneen	ei sotkeennuttane	passive	lienee sotkeennuttu	ei liene sotkeennuttu
Nominal forms
infinitives				participles
		active	passive		active	passive
1st		sotkeentua		present	sotkeentuva	sotkeennuttava
long 1st1		Possessive forms Person sing. plur. 1st sotkeentuakseni sotkeentuaksemme 2nd sotkeentuaksesi sotkeentuaksenne 3rd sotkeentuakseen sotkeentuaksensa		past	sotkeentunut	sotkeennuttu
2nd	inessive2	sotkeentuessa	sotkeennuttaessa	agent3	sotkeentuma
		Possessive forms Person sing. plur. 1st sotkeentuessani sotkeentuessamme 2nd sotkeentuessasi sotkeentuessanne 3rd sotkeentuessaan sotkeentuessansa		negative	sotkeentumaton
	instructive	sotkeentuen	—	1) Used only with a possessive suffix. 2) Usually with a possessive suffix (active only). 3) Usually with a possessive suffix. Not used with intransitive verbs. Distinct from nouns with the -ma suffix and third infinitive forms. 4) Some uses of the verbal noun are called the 'fourth infinitive' by certain sources (more details).
3rd	inessive	sotkeentumassa	—
	elative	sotkeentumasta	—
	illative	sotkeentumaan	—
	adessive	sotkeentumalla	—
	abessive	sotkeentumatta	—
	instructive	sotkeentuman	sotkeennuttaman
4th4	verbal noun	sotkeentuminen
5th1		Possessive forms Person sing. plur. 1st sotkeentumaisillani sotkeentumaisillamme 2nd sotkeentumaisillasi sotkeentumaisillanne 3rd sotkeentumaisillaan sotkeentumaisillansa

Derived terms

• sotkeentuminen

 

Further reading

• “sotkeentua”, in Kielitoimiston sanakirja [Dictionary of Contemporary Finnish]‎^[1] (in Finnish) (online dictionary, continuously updated), Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 35, Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus (Institute for the Languages of Finland), 2004–, retrieved 2023-07-03