Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to: navigation, search



Reflexive aspect of the verb sovittaa.



  1. (intransitive) to fit oneself into


Inflection of sovittautua (Kotus type 52/sanoa, t-d gradation)
indicative mood
present tense perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. sovittaudun en sovittaudu 1st sing. olen sovittautunut en ole sovittautunut
2nd sing. sovittaudut et sovittaudu 2nd sing. olet sovittautunut et ole sovittautunut
3rd sing. sovittautuu ei sovittaudu 3rd sing. on sovittautunut ei ole sovittautunut
1st plur. sovittaudumme emme sovittaudu 1st plur. olemme sovittautuneet emme ole sovittautuneet
2nd plur. sovittaudutte ette sovittaudu 2nd plur. olette sovittautuneet ette ole sovittautuneet
3rd plur. sovittautuvat eivät sovittaudu 3rd plur. ovat sovittautuneet eivät ole sovittautuneet
passive sovittaudutaan ei sovittauduta passive on sovittauduttu ei ole sovittauduttu
past tense pluperfect
person positive negative person positive negative
1st sing. sovittauduin en sovittautunut 1st sing. olin sovittautunut en ollut sovittautunut
2nd sing. sovittauduit et sovittautunut 2nd sing. olit sovittautunut et ollut sovittautunut
3rd sing. sovittautui ei sovittautunut 3rd sing. oli sovittautunut ei ollut sovittautunut
1st plur. sovittauduimme emme sovittautuneet 1st plur. olimme sovittautuneet emme olleet sovittautuneet
2nd plur. sovittauduitte ette sovittautuneet 2nd plur. olitte sovittautuneet ette olleet sovittautuneet
3rd plur. sovittautuivat eivät sovittautuneet 3rd plur. olivat sovittautuneet eivät olleet sovittautuneet
passive sovittauduttiin ei sovittauduttu passive oli sovittauduttu ei ollut sovittauduttu
conditional mood
present perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. sovittautuisin en sovittautuisi 1st sing. olisin sovittautunut en olisi sovittautunut
2nd sing. sovittautuisit et sovittautuisi 2nd sing. olisit sovittautunut et olisi sovittautunut
3rd sing. sovittautuisi ei sovittautuisi 3rd sing. olisi sovittautunut ei olisi sovittautunut
1st plur. sovittautuisimme emme sovittautuisi 1st plur. olisimme sovittautuneet emme olisi sovittautuneet
2nd plur. sovittautuisitte ette sovittautuisi 2nd plur. olisitte sovittautuneet ette olisi sovittautuneet
3rd plur. sovittautuisivat eivät sovittautuisi 3rd plur. olisivat sovittautuneet eivät olisi sovittautuneet
passive sovittauduttaisiin ei sovittauduttaisi passive olisi sovittauduttu ei olisi sovittauduttu
imperative mood
present perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. 1st sing.
2nd sing. sovittaudu älä sovittaudu 2nd sing. ole sovittautunut älä ole sovittautunut
3rd sing. sovittautukoon älköön sovittautuko 3rd sing. olkoon sovittautunut älköön olko sovittautunut
1st plur. sovittautukaamme älkäämme sovittautuko 1st plur. olkaamme sovittautuneet älkäämme olko sovittautuneet
2nd plur. sovittautukaa älkää sovittautuko 2nd plur. olkaa sovittautuneet älkää olko sovittautuneet
3rd plur. sovittautukoot älkööt sovittautuko 3rd plur. olkoot sovittautuneet älkööt olko sovittautuneet
passive sovittauduttakoon älköön sovittauduttako passive olkoon sovittauduttu älköön olko sovittauduttu
potential mood
present perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. sovittautunen en sovittautune 1st sing. lienen sovittautunut en liene sovittautunut
2nd sing. sovittautunet et sovittautune 2nd sing. lienet sovittautunut et liene sovittautunut
3rd sing. sovittautunee ei sovittautune 3rd sing. lienee sovittautunut ei liene sovittautunut
1st plur. sovittautunemme emme sovittautune 1st plur. lienemme sovittautuneet emme liene sovittautuneet
2nd plur. sovittautunette ette sovittautune 2nd plur. lienette sovittautuneet ette liene sovittautuneet
3rd plur. sovittautunevat eivät sovittautune 3rd plur. lienevät sovittautuneet eivät liene sovittautuneet
passive sovittauduttaneen ei sovittauduttane passive lienee sovittauduttu ei liene sovittauduttu
Nominal forms
infinitives participles
active passive active passive
1st sovittautua present sovittautuva sovittauduttava
long 1st2 sovittautuakseen past sovittautunut sovittauduttu
2nd inessive1 sovittautuessa sovittauduttaessa agent1, 3 sovittautuma
instructive sovittautuen negative sovittautumaton
3rd inessive sovittautumassa 1) Usually with a possessive suffix.

2) Used only with a possessive suffix; this is the form for the third-person singular and third-person plural.
3) Does not exist in the case of intransitive verbs. Do not confuse with nouns formed with the -ma suffix.

elative sovittautumasta
illative sovittautumaan
adessive sovittautumalla
abessive sovittautumatta
instructive sovittautuman sovittauduttaman
4th nominative sovittautuminen
partitive sovittautumista
5th2 sovittautumaisillaan