From Wiktionary, the free dictionary
Jump to navigation Jump to search



sopia +‎ -ttaa


  • IPA(key): /ˈsoʋitːɑːˣ/, [ˈs̠o̞ʋit̪ːɑ̝ː(ʔ)]
  • Rhymes: -oʋitːɑː
  • Syllabification(key): so‧vit‧taa



  1. (transitive) to fit, make fit
  2. (transitive) to adapt
  3. (transitive, usually atelic) to try on (e.g. clothing)
  4. (transitive) to atone for, expiate
    Hän on sovittanut tekonsa.
    S/he has atoned for what s/he did.
  5. (transitive, music) to arrange, transcribe (to prepare and adapt an already written composition for presentation in other than its original form)


Inflection of sovittaa (Kotus type 53*C/muistaa, tt-t gradation)
indicative mood
present tense perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. sovitan en sovita 1st sing. olen sovittanut en ole sovittanut
2nd sing. sovitat et sovita 2nd sing. olet sovittanut et ole sovittanut
3rd sing. sovittaa ei sovita 3rd sing. on sovittanut ei ole sovittanut
1st plur. sovitamme emme sovita 1st plur. olemme sovittaneet emme ole sovittaneet
2nd plur. sovitatte ette sovita 2nd plur. olette sovittaneet ette ole sovittaneet
3rd plur. sovittavat eivät sovita 3rd plur. ovat sovittaneet eivät ole sovittaneet
passive sovitetaan ei soviteta passive on sovitettu ei ole sovitettu
past tense pluperfect
person positive negative person positive negative
1st sing. sovitin en sovittanut 1st sing. olin sovittanut en ollut sovittanut
2nd sing. sovitit et sovittanut 2nd sing. olit sovittanut et ollut sovittanut
3rd sing. sovitti ei sovittanut 3rd sing. oli sovittanut ei ollut sovittanut
1st plur. sovitimme emme sovittaneet 1st plur. olimme sovittaneet emme olleet sovittaneet
2nd plur. sovititte ette sovittaneet 2nd plur. olitte sovittaneet ette olleet sovittaneet
3rd plur. sovittivat eivät sovittaneet 3rd plur. olivat sovittaneet eivät olleet sovittaneet
passive sovitettiin ei sovitettu passive oli sovitettu ei ollut sovitettu
conditional mood
present perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. sovittaisin en sovittaisi 1st sing. olisin sovittanut en olisi sovittanut
2nd sing. sovittaisit et sovittaisi 2nd sing. olisit sovittanut et olisi sovittanut
3rd sing. sovittaisi ei sovittaisi 3rd sing. olisi sovittanut ei olisi sovittanut
1st plur. sovittaisimme emme sovittaisi 1st plur. olisimme sovittaneet emme olisi sovittaneet
2nd plur. sovittaisitte ette sovittaisi 2nd plur. olisitte sovittaneet ette olisi sovittaneet
3rd plur. sovittaisivat eivät sovittaisi 3rd plur. olisivat sovittaneet eivät olisi sovittaneet
passive sovitettaisiin ei sovitettaisi passive olisi sovitettu ei olisi sovitettu
imperative mood
present perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. 1st sing.
2nd sing. sovita älä sovita 2nd sing.
3rd sing. sovittakoon älköön sovittako 3rd sing. olkoon sovittanut älköön olko sovittanut
1st plur. sovittakaamme älkäämme sovittako 1st plur.
2nd plur. sovittakaa älkää sovittako 2nd plur.
3rd plur. sovittakoot älkööt sovittako 3rd plur. olkoot sovittaneet älkööt olko sovittaneet
passive sovitettakoon älköön sovitettako passive olkoon sovitettu älköön olko sovitettu
potential mood
present perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. sovittanen en sovittane 1st sing. lienen sovittanut en liene sovittanut
2nd sing. sovittanet et sovittane 2nd sing. lienet sovittanut et liene sovittanut
3rd sing. sovittanee ei sovittane 3rd sing. lienee sovittanut ei liene sovittanut
1st plur. sovittanemme emme sovittane 1st plur. lienemme sovittaneet emme liene sovittaneet
2nd plur. sovittanette ette sovittane 2nd plur. lienette sovittaneet ette liene sovittaneet
3rd plur. sovittanevat eivät sovittane 3rd plur. lienevät sovittaneet eivät liene sovittaneet
passive sovitettaneen ei sovitettane passive lienee sovitettu ei liene sovitettu
Nominal forms
infinitives participles
active passive active passive
1st sovittaa present sovittava sovitettava
long 1st1
Possessive forms
Person sing. plur.
1st sovittaakseni sovittaaksemme
2nd sovittaaksesi sovittaaksenne
3rd sovittaakseen
past sovittanut sovitettu
2nd inessive2 sovittaessa sovitettaessa agent3 sovittama
Possessive forms
Person sing. plur.
1st sovittaessani sovittaessamme
2nd sovittaessasi sovittaessanne
3rd sovittaessaan
negative sovittamaton
instructive sovittaen 1) Used only with a possessive suffix.

2) Usually with a possessive suffix (active only).
3) Usually with a possessive suffix. Not used with intransitive verbs. Distinct from nouns with the -ma suffix and third infinitive forms.
4) Some uses of the verbal noun are called the 'fourth infinitive' by certain sources (more details).
* The third-person singular indicative form sovittaa does not exhibit final gemination,
unlike the first infinitive (the lemma form), even though they are spelled identically.

3rd inessive sovittamassa
elative sovittamasta
illative sovittamaan
adessive sovittamalla
abessive sovittamatta
instructive sovittaman sovitettaman
4th4 verbal noun sovittaminen
Possessive forms
Person sing. plur.
1st sovittamaisillani sovittamaisillamme
2nd sovittamaisillasi sovittamaisillanne
3rd sovittamaisillaan

Derived terms[edit]


Further reading[edit]