Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to: navigation, search


(index so)


  • A causative aspect of the verb sopia.


sovittaa (transitive)

  1. to fit, try on
  2. to adapt
  3. (+ genitive-accusative) to atone for, expiate
    Hän on sovittanut tekonsa.
    S/he has atoned for what s/he did.
  4. (music) to arrange, transcribe (to prepare and adapt an already written composition for presentation in other than its original form)


Inflection of sovittaa (Kotus type 53/muistaa, tt-t gradation)
indicative mood
present tense perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. sovitan en sovitaˣ 1st sing. olen sovittanut en oleˣ sovittanut
2nd sing. sovitat et sovitaˣ 2nd sing. olet sovittanut et oleˣ sovittanut
3rd sing. sovittaa ei sovitaˣ 3rd sing. on sovittanut ei oleˣ sovittanut
1st plur. sovitamme emme sovitaˣ 1st plur. olemme sovittaneet emme oleˣ sovittaneet
2nd plur. sovitatte ette sovitaˣ 2nd plur. olette sovittaneet ette oleˣ sovittaneet
3rd plur. sovittavat eivät sovitaˣ 3rd plur. ovat sovittaneet eivät oleˣ sovittaneet
passive sovitetaan ei sovitetaˣ passive on sovitettu ei oleˣ sovitettu
past tense pluperfect
person positive negative person positive negative
1st sing. sovitin en sovittanut 1st sing. olin sovittanut en ollut sovittanut
2nd sing. sovitit et sovittanut 2nd sing. olit sovittanut et ollut sovittanut
3rd sing. sovitti ei sovittanut 3rd sing. oli sovittanut ei ollut sovittanut
1st plur. sovitimme emme sovittaneet 1st plur. olimme sovittaneet emme olleet sovittaneet
2nd plur. sovititte ette sovittaneet 2nd plur. olitte sovittaneet ette olleet sovittaneet
3rd plur. sovittivat eivät sovittaneet 3rd plur. olivat sovittaneet eivät olleet sovittaneet
passive sovitettiin ei sovitettu passive oli sovitettu ei ollut sovitettu
conditional mood
present perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. sovittaisin en sovittaisi 1st sing. olisin sovittanut en olisi sovittanut
2nd sing. sovittaisit et sovittaisi 2nd sing. olisit sovittanut et olisi sovittanut
3rd sing. sovittaisi ei sovittaisi 3rd sing. olisi sovittanut ei olisi sovittanut
1st plur. sovittaisimme emme sovittaisi 1st plur. olisimme sovittaneet emme olisi sovittaneet
2nd plur. sovittaisitte ette sovittaisi 2nd plur. olisitte sovittaneet ette olisi sovittaneet
3rd plur. sovittaisivat eivät sovittaisi 3rd plur. olisivat sovittaneet eivät olisi sovittaneet
passive sovitettaisiin ei sovitettaisi passive olisi sovitettu ei olisi sovitettu
imperative mood
present perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. 1st sing.
2nd sing. sovitaˣ älä sovitaˣ 2nd sing. oleˣ sovittanut älä oleˣ sovittanut
3rd sing. sovittakoon älköön sovittakoˣ 3rd sing. olkoon sovittanut älköön olkoˣ sovittanut
1st plur. sovittakaamme älkäämme sovittakoˣ 1st plur. olkaamme sovittaneet älkäämme olkoˣ sovittaneet
2nd plur. sovittakaa älkää sovittakoˣ 2nd plur. olkaa sovittaneet älkää olkoˣ sovittaneet
3rd plur. sovittakoot älkööt sovittakoˣ 3rd plur. olkoot sovittaneet älkööt olkoˣ sovittaneet
passive sovitettakoon älköön sovitettakoˣ passive olkoon sovitettu älköön olkoˣ sovitettu
potential mood
present perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. sovittanen en sovittaneˣ 1st sing. lienen sovittanut en lieneˣ sovittanut
2nd sing. sovittanet et sovittaneˣ 2nd sing. lienet sovittanut et lieneˣ sovittanut
3rd sing. sovittanee ei sovittaneˣ 3rd sing. lienee sovittanut ei lieneˣ sovittanut
1st plur. sovittanemme emme sovittaneˣ 1st plur. lienemme sovittaneet emme lieneˣ sovittaneet
2nd plur. sovittanette ette sovittaneˣ 2nd plur. lienette sovittaneet ette lieneˣ sovittaneet
3rd plur. sovittanevat eivät sovittaneˣ 3rd plur. lienevät sovittaneet eivät lieneˣ sovittaneet
passive sovitettaneen ei sovitettaneˣ passive lienee sovitettu ei lieneˣ sovitettu
Nominal forms
infinitives participles
active passive active passive
1st sovittaaˣ present sovittava sovitettava
long 1st2 sovittaakseen past sovittanut sovitettu
2nd inessive1 sovittaessa sovitettaessa agent1, 3 sovittama
instructive sovittaen negative sovittamaton
3rd inessive sovittamassa 1) Usually with a possessive suffix.

2) Used only with a possessive suffix; this is the form for the third-person singular and third-person plural.
3) Does not exist in the case of intransitive verbs. Do not confuse with nouns formed with the -ma suffix.

elative sovittamasta
illative sovittamaan
adessive sovittamalla
abessive sovittamatta
instructive sovittaman sovitettaman
4th nominative sovittaminen
partitive sovittamista
5th2 sovittamaisillaan

Derived terms[edit]