sovite

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to: navigation, search

Finnish[edit]

Etymology[edit]

sovittaa +‎ -e

Noun[edit]

sovite

  1. engineering fit

Declension[edit]

Inflection of sovite (Kotus type 48/hame, tt-t gradation)
nominative sovite sovitteet
genitive sovitteen sovitteiden
sovitteitten
partitive sovitetta sovitteita
illative sovitteeseen sovitteisiin
sovitteihin
singular plural
nominative sovite sovitteet
accusative nom. sovite sovitteet
gen. sovitteen
genitive sovitteen sovitteiden
sovitteitten
partitive sovitetta sovitteita
inessive sovitteessa sovitteissa
elative sovitteesta sovitteista
illative sovitteeseen sovitteisiin
sovitteihin
adessive sovitteella sovitteilla
ablative sovitteelta sovitteilta
allative sovitteelle sovitteille
essive sovitteena sovitteina
translative sovitteeksi sovitteiksi
instructive sovittein
abessive sovitteetta sovitteitta
comitative sovitteineen