sovittu

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to: navigation, search

Finnish[edit]

Adjective[edit]

sovittu ‎(not comparable)

  1. agreed
  2. appointed

Declension[edit]

Inflection of sovittu (Kotus type 1/valo, tt-t gradation)
nominative sovittu sovitut
genitive sovitun sovittujen
partitive sovittua sovittuja
illative sovittuun sovittuihin
singular plural
nominative sovittu sovitut
accusative nom.? sovittu sovitut
gen. sovitun
genitive sovitun sovittujen
partitive sovittua sovittuja
inessive sovitussa sovituissa
elative sovitusta sovituista
illative sovittuun sovittuihin
adessive sovitulla sovituilla
ablative sovitulta sovituilta
allative sovitulle sovituille
essive sovittuna sovittuina
translative sovituksi sovituiksi
instructive sovituin
abessive sovitutta sovituitta
comitative sovittuine

Related terms[edit]

Verb[edit]

sovittu

  1. Past passive participle of sopia.

Interjection[edit]

sovittu

  1. agreed!
    Tarjoan sinulle tästä pyörästä satasen. -Sovittu!
    I offer to you one hundred for this bicycle. -Agreed!