sopimus

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to navigation Jump to search

Finnish[edit]

Etymology[edit]

From sopia +‎ -mus. Coined by Finnish physician and philologist Elias Lönnrot.

Pronunciation[edit]

  • IPA(key): /ˈsopimus/, [ˈs̠o̞pimus̠]
  • Rhymes: -opimus
  • Syllabification: so‧pi‧mus

Noun[edit]

sopimus

  1. agreement, arrangement, contract
    Teimme sopimuksen sen yrityksen kanssa.
    We made an agreement with that company.
  2. treaty, convention, covenant; pact

Declension[edit]

Inflection of sopimus (Kotus type 39/vastaus, no gradation)
nominative sopimus sopimukset
genitive sopimuksen sopimusten
sopimuksien
partitive sopimusta sopimuksia
illative sopimukseen sopimuksiin
singular plural
nominative sopimus sopimukset
accusative nom. sopimus sopimukset
gen. sopimuksen
genitive sopimuksen sopimusten
sopimuksien
partitive sopimusta sopimuksia
inessive sopimuksessa sopimuksissa
elative sopimuksesta sopimuksista
illative sopimukseen sopimuksiin
adessive sopimuksella sopimuksilla
ablative sopimukselta sopimuksilta
allative sopimukselle sopimuksille
essive sopimuksena sopimuksina
translative sopimukseksi sopimuksiksi
instructive sopimuksin
abessive sopimuksetta sopimuksitta
comitative sopimuksineen
Possessive forms of sopimus (type vastaus)
possessor singular plural
1st person sopimukseni sopimuksemme
2nd person sopimuksesi sopimuksenne
3rd person sopimuksensa

Derived terms[edit]

Compounds[edit]


Latin[edit]

Pronunciation[edit]

Verb[edit]

sōpīmus

  1. first-person plural present active indicative of sōpiō