spesiaalistua

Finnish

Etymology

spesiaalistaa +‎ -ua

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈspesiɑːlistuɑˣ/, [ˈs̠pe̞s̠iˌɑ̝ːlis̠ˌtuɑ̝(ʔ)]
• Rhymes: -uɑ
• Syllabification^(key): spe‧si‧aa‧lis‧tu‧a

Verb

spesiaalistua (rare)

1. (intransitive) to specialize

Conjugation

Inflection of spesiaalistua (Kotus type 52/sanoa, no gradation)
indicative mood
present tense				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		spesiaalistun	en spesiaalistu	1st sing.	olen spesiaalistunut	en ole spesiaalistunut
2nd sing.		spesiaalistut	et spesiaalistu	2nd sing.	olet spesiaalistunut	et ole spesiaalistunut
3rd sing.		spesiaalistuu	ei spesiaalistu	3rd sing.	on spesiaalistunut	ei ole spesiaalistunut
1st plur.		spesiaalistumme	emme spesiaalistu	1st plur.	olemme spesiaalistuneet	emme ole spesiaalistuneet
2nd plur.		spesiaalistutte	ette spesiaalistu	2nd plur.	olette spesiaalistuneet	ette ole spesiaalistuneet
3rd plur.		spesiaalistuvat	eivät spesiaalistu	3rd plur.	ovat spesiaalistuneet	eivät ole spesiaalistuneet
passive		spesiaalistutaan	ei spesiaalistuta	passive	on spesiaalistuttu	ei ole spesiaalistuttu
past tense				pluperfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		spesiaalistuin	en spesiaalistunut	1st sing.	olin spesiaalistunut	en ollut spesiaalistunut
2nd sing.		spesiaalistuit	et spesiaalistunut	2nd sing.	olit spesiaalistunut	et ollut spesiaalistunut
3rd sing.		spesiaalistui	ei spesiaalistunut	3rd sing.	oli spesiaalistunut	ei ollut spesiaalistunut
1st plur.		spesiaalistuimme	emme spesiaalistuneet	1st plur.	olimme spesiaalistuneet	emme olleet spesiaalistuneet
2nd plur.		spesiaalistuitte	ette spesiaalistuneet	2nd plur.	olitte spesiaalistuneet	ette olleet spesiaalistuneet
3rd plur.		spesiaalistuivat	eivät spesiaalistuneet	3rd plur.	olivat spesiaalistuneet	eivät olleet spesiaalistuneet
passive		spesiaalistuttiin	ei spesiaalistuttu	passive	oli spesiaalistuttu	ei ollut spesiaalistuttu
conditional mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		spesiaalistuisin	en spesiaalistuisi	1st sing.	olisin spesiaalistunut	en olisi spesiaalistunut
2nd sing.		spesiaalistuisit	et spesiaalistuisi	2nd sing.	olisit spesiaalistunut	et olisi spesiaalistunut
3rd sing.		spesiaalistuisi	ei spesiaalistuisi	3rd sing.	olisi spesiaalistunut	ei olisi spesiaalistunut
1st plur.		spesiaalistuisimme	emme spesiaalistuisi	1st plur.	olisimme spesiaalistuneet	emme olisi spesiaalistuneet
2nd plur.		spesiaalistuisitte	ette spesiaalistuisi	2nd plur.	olisitte spesiaalistuneet	ette olisi spesiaalistuneet
3rd plur.		spesiaalistuisivat	eivät spesiaalistuisi	3rd plur.	olisivat spesiaalistuneet	eivät olisi spesiaalistuneet
passive		spesiaalistuttaisiin	ei spesiaalistuttaisi	passive	olisi spesiaalistuttu	ei olisi spesiaalistuttu
imperative mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		—	—	1st sing.	—	—
2nd sing.		spesiaalistu	älä spesiaalistu	2nd sing.	—	—
3rd sing.		spesiaalistukoon	älköön spesiaalistuko	3rd sing.	olkoon spesiaalistunut	älköön olko spesiaalistunut
1st plur.		spesiaalistukaamme	älkäämme spesiaalistuko	1st plur.	—	—
2nd plur.		spesiaalistukaa	älkää spesiaalistuko	2nd plur.	—	—
3rd plur.		spesiaalistukoot	älkööt spesiaalistuko	3rd plur.	olkoot spesiaalistuneet	älkööt olko spesiaalistuneet
passive		spesiaalistuttakoon	älköön spesiaalistuttako	passive	olkoon spesiaalistuttu	älköön olko spesiaalistuttu
potential mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		spesiaalistunen	en spesiaalistune	1st sing.	lienen spesiaalistunut	en liene spesiaalistunut
2nd sing.		spesiaalistunet	et spesiaalistune	2nd sing.	lienet spesiaalistunut	et liene spesiaalistunut
3rd sing.		spesiaalistunee	ei spesiaalistune	3rd sing.	lienee spesiaalistunut	ei liene spesiaalistunut
1st plur.		spesiaalistunemme	emme spesiaalistune	1st plur.	lienemme spesiaalistuneet	emme liene spesiaalistuneet
2nd plur.		spesiaalistunette	ette spesiaalistune	2nd plur.	lienette spesiaalistuneet	ette liene spesiaalistuneet
3rd plur.		spesiaalistunevat	eivät spesiaalistune	3rd plur.	lienevät spesiaalistuneet	eivät liene spesiaalistuneet
passive		spesiaalistuttaneen	ei spesiaalistuttane	passive	lienee spesiaalistuttu	ei liene spesiaalistuttu
Nominal forms
infinitives				participles
		active	passive		active	passive
1st		spesiaalistua		present	spesiaalistuva	spesiaalistuttava
long 1st1		Possessive forms Person sing. plur. 1st spesiaalistuakseni spesiaalistuaksemme 2nd spesiaalistuaksesi spesiaalistuaksenne 3rd spesiaalistuakseen spesiaalistuaksensa		past	spesiaalistunut	spesiaalistuttu
2nd	inessive2	spesiaalistuessa	spesiaalistuttaessa	agent4	spesiaalistuma
		Possessive forms Person sing. plur. 1st spesiaalistuessani spesiaalistuessamme 2nd spesiaalistuessasi spesiaalistuessanne 3rd spesiaalistuessaan spesiaalistuessansa		negative	spesiaalistumaton
	instructive	spesiaalistuen	—	1) Used only with a possessive suffix. 2) Usually with a possessive suffix (active only). 3) Some uses of the verbal noun are called the 'fourth infinitive' by certain sources (more details). 4) Usually with a possessive suffix. May not be used with all verbs, especially intransitive ones (more details). Distinct from nouns with the -ma suffix and third infinitive forms.
3rd	inessive	spesiaalistumassa	—
	elative	spesiaalistumasta	—
	illative	spesiaalistumaan	—
	adessive	spesiaalistumalla	—
	abessive	spesiaalistumatta	—
	instructive	spesiaalistuman	spesiaalistuttaman
4th3	verbal noun	spesiaalistuminen
5th1		Possessive forms Person sing. plur. 1st spesiaalistumaisillani spesiaalistumaisillamme 2nd spesiaalistumaisillasi spesiaalistumaisillanne 3rd spesiaalistumaisillaan spesiaalistumaisillansa

Synonyms

• erikoistua
• spesialisoitua

Further reading

• “spesiaalistua”, in Kielitoimiston sanakirja [Dictionary of Contemporary Finnish]‎^[1] (in Finnish) (online dictionary, continuously updated), Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 35, Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus (Institute for the Languages of Finland), 2004–, retrieved 2023-07-03