suhteellinen

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to: navigation, search

Finnish[edit]

(index su)

Etymology[edit]

suhde +‎ -llinen

Pronunciation[edit]

  • Hyphenation: suh‧teel‧li‧nen
  • IPA(key): /ˈsuxteːlːinen/

Adjective[edit]

suhteellinen ‎(comparative suhteellisempi, superlative suhteellisin)

  1. relative
  2. proportionate
  3. proportional

Declension[edit]

Inflection of suhteellinen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
nominative suhteellinen suhteelliset
genitive suhteellisen suhteellisten
suhteellisien
partitive suhteellista suhteellisia
illative suhteelliseen suhteellisiin
singular plural
nominative suhteellinen suhteelliset
accusative nom. suhteellinen suhteelliset
gen. suhteellisen
genitive suhteellisen suhteellisten
suhteellisien
partitive suhteellista suhteellisia
inessive suhteellisessa suhteellisissa
elative suhteellisesta suhteellisista
illative suhteelliseen suhteellisiin
adessive suhteellisella suhteellisilla
ablative suhteelliselta suhteellisilta
allative suhteelliselle suhteellisille
essive suhteellisena suhteellisina
translative suhteelliseksi suhteellisiksi
instructive suhteellisin
abessive suhteellisetta suhteellisitta
comitative suhteellisine