suhteellinen

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to navigation Jump to search

Finnish[edit]

Etymology[edit]

suhde +‎ -llinen

Pronunciation[edit]

  • IPA(key): /ˈsuhteːlːinen/, [ˈs̠uxt̪e̞ːlˌline̞n]
  • Rhymes: -inen
  • Syllabification(key): suh‧teel‧li‧nen

Adjective[edit]

suhteellinen (comparative suhteellisempi, superlative suhteellisin)

  1. relative
  2. proportionate
  3. proportional
  4. comparative
    suhteellinen etu
    comparative advantage

Declension[edit]

Inflection of suhteellinen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
nominative suhteellinen suhteelliset
genitive suhteellisen suhteellisten
suhteellisien
partitive suhteellista suhteellisia
illative suhteelliseen suhteellisiin
singular plural
nominative suhteellinen suhteelliset
accusative nom. suhteellinen suhteelliset
gen. suhteellisen
genitive suhteellisen suhteellisten
suhteellisien
partitive suhteellista suhteellisia
inessive suhteellisessa suhteellisissa
elative suhteellisesta suhteellisista
illative suhteelliseen suhteellisiin
adessive suhteellisella suhteellisilla
ablative suhteelliselta suhteellisilta
allative suhteelliselle suhteellisille
essive suhteellisena suhteellisina
translative suhteelliseksi suhteellisiksi
instructive suhteellisin
abessive suhteellisetta suhteellisitta
comitative suhteellisine
Possessive forms of suhteellinen (type nainen)
Rare. Only used with substantive adjectives.
possessor singular plural
1st person suhteelliseni suhteellisemme
2nd person suhteellisesi suhteellisenne
3rd person suhteellisensa

Derived terms[edit]