supistumaverbi

Finnish

Etymology

supistuma +‎ verbi

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈsupistumɑˌʋerbi/, [ˈs̠upis̠tumɑ̝ˌʋe̞rbi]
• Rhymes: -erbi
• Syllabification^(key): su‧pis‧tu‧ma‧ver‧bi

Noun

supistumaverbi

1. (grammar) A verb with the infinitive ending a vowel followed by -ta or -tä and the past stem ending in a vowel followed by -si-. Such a verb belongs to the Kotus conjugation type 73, 74 or 75.

Declension

Inflection of supistumaverbi (Kotus type 5/risti, no gradation)
nominative		supistumaverbi	supistumaverbit
genitive		supistumaverbin	supistumaverbien
partitive		supistumaverbiä	supistumaverbejä
illative		supistumaverbiin	supistumaverbeihin
		singular	plural
nominative		supistumaverbi	supistumaverbit
accusative	nom.	supistumaverbi	supistumaverbit
	gen.	supistumaverbin
genitive		supistumaverbin	supistumaverbien
partitive		supistumaverbiä	supistumaverbejä
inessive		supistumaverbissä	supistumaverbeissä
elative		supistumaverbistä	supistumaverbeistä
illative		supistumaverbiin	supistumaverbeihin
adessive		supistumaverbillä	supistumaverbeillä
ablative		supistumaverbiltä	supistumaverbeiltä
allative		supistumaverbille	supistumaverbeille
essive		supistumaverbinä	supistumaverbeinä
translative		supistumaverbiksi	supistumaverbeiksi
abessive		supistumaverbittä	supistumaverbeittä
instructive		—	supistumaverbein
comitative		See the possessive forms below.

Possessive forms of supistumaverbi (Kotus type 5/risti, no gradation)

first-person singular possessor singular plural nominative supistumaverbini supistumaverbini accusative nom. supistumaverbini supistumaverbini gen. supistumaverbini genitive supistumaverbini supistumaverbieni partitive supistumaverbiäni supistumaverbejäni inessive supistumaverbissäni supistumaverbeissäni elative supistumaverbistäni supistumaverbeistäni illative supistumaverbiini supistumaverbeihini adessive supistumaverbilläni supistumaverbeilläni ablative supistumaverbiltäni supistumaverbeiltäni allative supistumaverbilleni supistumaverbeilleni essive supistumaverbinäni supistumaverbeinäni translative supistumaverbikseni supistumaverbeikseni abessive supistumaverbittäni supistumaverbeittäni instructive — — comitative — supistumaverbeineni second-person singular possessor singular plural nominative supistumaverbisi supistumaverbisi accusative nom. supistumaverbisi supistumaverbisi gen. supistumaverbisi genitive supistumaverbisi supistumaverbiesi partitive supistumaverbiäsi supistumaverbejäsi inessive supistumaverbissäsi supistumaverbeissäsi elative supistumaverbistäsi supistumaverbeistäsi illative supistumaverbiisi supistumaverbeihisi adessive supistumaverbilläsi supistumaverbeilläsi ablative supistumaverbiltäsi supistumaverbeiltäsi allative supistumaverbillesi supistumaverbeillesi essive supistumaverbinäsi supistumaverbeinäsi translative supistumaverbiksesi supistumaverbeiksesi abessive supistumaverbittäsi supistumaverbeittäsi instructive — — comitative — supistumaverbeinesi first-person plural possessor singular plural nominative supistumaverbimme supistumaverbimme accusative nom. supistumaverbimme supistumaverbimme gen. supistumaverbimme genitive supistumaverbimme supistumaverbiemme partitive supistumaverbiämme supistumaverbejämme inessive supistumaverbissämme supistumaverbeissämme elative supistumaverbistämme supistumaverbeistämme illative supistumaverbiimme supistumaverbeihimme adessive supistumaverbillämme supistumaverbeillämme ablative supistumaverbiltämme supistumaverbeiltämme allative supistumaverbillemme supistumaverbeillemme essive supistumaverbinämme supistumaverbeinämme translative supistumaverbiksemme supistumaverbeiksemme abessive supistumaverbittämme supistumaverbeittämme instructive — — comitative — supistumaverbeinemme second-person plural possessor singular plural nominative supistumaverbinne supistumaverbinne accusative nom. supistumaverbinne supistumaverbinne gen. supistumaverbinne genitive supistumaverbinne supistumaverbienne partitive supistumaverbiänne supistumaverbejänne inessive supistumaverbissänne supistumaverbeissänne elative supistumaverbistänne supistumaverbeistänne illative supistumaverbiinne supistumaverbeihinne adessive supistumaverbillänne supistumaverbeillänne ablative supistumaverbiltänne supistumaverbeiltänne allative supistumaverbillenne supistumaverbeillenne essive supistumaverbinänne supistumaverbeinänne translative supistumaverbiksenne supistumaverbeiksenne abessive supistumaverbittänne supistumaverbeittänne instructive — — comitative — supistumaverbeinenne third-person possessor singular plural nominative supistumaverbinsä supistumaverbinsä accusative nom. supistumaverbinsä supistumaverbinsä gen. supistumaverbinsä genitive supistumaverbinsä supistumaverbiensä partitive supistumaverbiään supistumaverbiänsä supistumaverbejään supistumaverbejänsä inessive supistumaverbissään supistumaverbissänsä supistumaverbeissään supistumaverbeissänsä elative supistumaverbistään supistumaverbistänsä supistumaverbeistään supistumaverbeistänsä illative supistumaverbiinsä supistumaverbeihinsä adessive supistumaverbillään supistumaverbillänsä supistumaverbeillään supistumaverbeillänsä ablative supistumaverbiltään supistumaverbiltänsä supistumaverbeiltään supistumaverbeiltänsä allative supistumaverbilleen supistumaverbillensä supistumaverbeilleen supistumaverbeillensä essive supistumaverbinään supistumaverbinänsä supistumaverbeinään supistumaverbeinänsä translative supistumaverbikseen supistumaverbiksensä supistumaverbeikseen supistumaverbeiksensä abessive supistumaverbittään supistumaverbittänsä supistumaverbeittään supistumaverbeittänsä instructive — — comitative — supistumaverbeineen supistumaverbeinensä