verbi

See also: Verbi

Finnish

Etymology

Borrowed from Swedish verb, ultimately from Latin verbum.

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈʋerbi/, [ˈʋe̞rbi]
• Rhymes: -erbi
• Syllabification^(key): ver‧bi

Noun

verbi

1. (grammar) verb

Declension

Inflection of verbi (Kotus type 5/risti, no gradation)
nominative		verbi	verbit
genitive		verbin	verbien
partitive		verbiä	verbejä
illative		verbiin	verbeihin
		singular	plural
nominative		verbi	verbit
accusative	nom.	verbi	verbit
	gen.	verbin
genitive		verbin	verbien
partitive		verbiä	verbejä
inessive		verbissä	verbeissä
elative		verbistä	verbeistä
illative		verbiin	verbeihin
adessive		verbillä	verbeillä
ablative		verbiltä	verbeiltä
allative		verbille	verbeille
essive		verbinä	verbeinä
translative		verbiksi	verbeiksi
abessive		verbittä	verbeittä
instructive		—	verbein
comitative		See the possessive forms below.

Possessive forms of verbi (type risti)

first-person singular possessor singular plural nominative verbini verbini accusative nom. verbini verbini gen. verbini genitive verbini verbieni partitive verbiäni verbejäni inessive verbissäni verbeissäni elative verbistäni verbeistäni illative verbiini verbeihini adessive verbilläni verbeilläni ablative verbiltäni verbeiltäni allative verbilleni verbeilleni essive verbinäni verbeinäni translative verbikseni verbeikseni abessive verbittäni verbeittäni instructive — — comitative — verbeineni second-person singular possessor singular plural nominative verbisi verbisi accusative nom. verbisi verbisi gen. verbisi genitive verbisi verbiesi partitive verbiäsi verbejäsi inessive verbissäsi verbeissäsi elative verbistäsi verbeistäsi illative verbiisi verbeihisi adessive verbilläsi verbeilläsi ablative verbiltäsi verbeiltäsi allative verbillesi verbeillesi essive verbinäsi verbeinäsi translative verbiksesi verbeiksesi abessive verbittäsi verbeittäsi instructive — — comitative — verbeinesi first-person plural possessor singular plural nominative verbimme verbimme accusative nom. verbimme verbimme gen. verbimme genitive verbimme verbiemme partitive verbiämme verbejämme inessive verbissämme verbeissämme elative verbistämme verbeistämme illative verbiimme verbeihimme adessive verbillämme verbeillämme ablative verbiltämme verbeiltämme allative verbillemme verbeillemme essive verbinämme verbeinämme translative verbiksemme verbeiksemme abessive verbittämme verbeittämme instructive — — comitative — verbeinemme second-person plural possessor singular plural nominative verbinne verbinne accusative nom. verbinne verbinne gen. verbinne genitive verbinne verbienne partitive verbiänne verbejänne inessive verbissänne verbeissänne elative verbistänne verbeistänne illative verbiinne verbeihinne adessive verbillänne verbeillänne ablative verbiltänne verbeiltänne allative verbillenne verbeillenne essive verbinänne verbeinänne translative verbiksenne verbeiksenne abessive verbittänne verbeittänne instructive — — comitative — verbeinenne third-person possessor singular plural nominative verbinsä verbinsä accusative nom. verbinsä verbinsä gen. verbinsä genitive verbinsä verbiensä partitive verbiään verbiänsä verbejään verbejänsä inessive verbissään verbissänsä verbeissään verbeissänsä elative verbistään verbistänsä verbeistään verbeistänsä illative verbiinsä verbeihinsä adessive verbillään verbillänsä verbeillään verbeillänsä ablative verbiltään verbiltänsä verbeiltään verbeiltänsä allative verbilleen verbillensä verbeilleen verbeillensä essive verbinään verbinänsä verbeinään verbeinänsä translative verbikseen verbiksensä verbeikseen verbeiksensä abessive verbittään verbittänsä verbeittään verbeittänsä instructive — — comitative — verbeineen verbeinensä

Synonyms

• teonsana
• lausukas, lausukka, tehdikkö (archaic)

Compounds

compounds

• apuverbi
• deponenttiverbi
• faktiiviverbi
• faktitiiviverbi
• intransitiiviverbi
• kausatiiviverbi
• kieltoverbi
• liikeverbi
• modaaliverbi
• pääverbi
• refleksiiviverbi
• teettoverbi
• transitiiviverbi
• verbimuoto
• verbinmuoto
• verbityyppi
• yhdysverbi

Further reading

• “verbi”, in Kielitoimiston sanakirja [Dictionary of Contemporary Finnish] (online dictionary, continuously updated, in Finnish), Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus (Institute for the Languages of Finland), 2004–, retrieved 2023-07-04

Ido

Noun

verbi

1. plural of verbo

Ingrian

Etymology

Ultimately from Latin verbum, probably via Finnish verbi.

Pronunciation

• (Ala-Laukaa) IPA^(key): /ˈʋerbi/, [ˈʋe̞rbʲ]
• (Soikkola) IPA^(key): /ˈʋerbi/, [ˈʋe̞rb̥i]
• Rhymes: -erbʲ, -erbi
• Hyphenation: ver‧bi

Noun

verbi

1. (grammar) verb

Declension

Declension of verbi (type 5/vahti, no gradation)
	singular	plural
nominative	verbi	verbit
genitive	verbin	verbiin, verbilöin
partitive	verbiä	verbijä, verbilöjä
illative	verbii	verbii, verbilöihe
inessive	verbiis	verbiis, verbilöis
elative	verbist	verbiist, verbilöist
allative	verbille	verbiille, verbilöille
adessive	verbiil	verbiil, verbilöil
ablative	verbilt	verbiilt, verbilöilt
translative	verbiks	verbiiks, verbilöiks
essive	verbinnä, verbiin	verbiinnä, verbilöinnä, verbiin, verbilöin
exessive1)	verbint	verbiint, verbilöint
1) obsolete *) the accusative corresponds with either the genitive (sg) or nominative (pl) **) the comitative is formed by adding the suffix -ka? or -kä? to the genitive.

Synonyms

• tekosana

References

• V. I. Junus (1936) Iƶoran Keelen Grammatikka‎^[1], Leningrad: Riikin Ucebno-pedagogiceskoi Izdateljstva, page 27

Italian

Noun

verbi m

1. plural of verbo

Anagrams

• bervi, brevi

Latin

Pronunciation

• (Classical) IPA^(key): /ˈu̯er.biː/, [ˈu̯ɛrbiː]
• (modern Italianate Ecclesiastical) IPA^(key): /ˈver.bi/, [ˈvɛrbi]

Noun

verbī n

1. genitive singular of verbum

Latvian

Noun

verbi m

1. nominative/vocative plural of verbs