supistua

Finnish

Etymology

supistaa +‎ -ua

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈsupistuɑˣ/, [ˈs̠upis̠ˌtuɑ̝(ʔ)]
• Rhymes: -uɑ
• Syllabification^(key): su‧pis‧tu‧a

Verb

supistua

1. (intransitive) to contract (to draw together or nearer; to shorten, narrow, or lessen)
2. (intransitive, mathematics) to cancel out, to cancel

Conjugation

Inflection of supistua (Kotus type 52/sanoa, no gradation)
indicative mood
present tense				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		supistun	en supistu	1st sing.	olen supistunut	en ole supistunut
2nd sing.		supistut	et supistu	2nd sing.	olet supistunut	et ole supistunut
3rd sing.		supistuu	ei supistu	3rd sing.	on supistunut	ei ole supistunut
1st plur.		supistumme	emme supistu	1st plur.	olemme supistuneet	emme ole supistuneet
2nd plur.		supistutte	ette supistu	2nd plur.	olette supistuneet	ette ole supistuneet
3rd plur.		supistuvat	eivät supistu	3rd plur.	ovat supistuneet	eivät ole supistuneet
passive		supistutaan	ei supistuta	passive	on supistuttu	ei ole supistuttu
past tense				pluperfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		supistuin	en supistunut	1st sing.	olin supistunut	en ollut supistunut
2nd sing.		supistuit	et supistunut	2nd sing.	olit supistunut	et ollut supistunut
3rd sing.		supistui	ei supistunut	3rd sing.	oli supistunut	ei ollut supistunut
1st plur.		supistuimme	emme supistuneet	1st plur.	olimme supistuneet	emme olleet supistuneet
2nd plur.		supistuitte	ette supistuneet	2nd plur.	olitte supistuneet	ette olleet supistuneet
3rd plur.		supistuivat	eivät supistuneet	3rd plur.	olivat supistuneet	eivät olleet supistuneet
passive		supistuttiin	ei supistuttu	passive	oli supistuttu	ei ollut supistuttu
conditional mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		supistuisin	en supistuisi	1st sing.	olisin supistunut	en olisi supistunut
2nd sing.		supistuisit	et supistuisi	2nd sing.	olisit supistunut	et olisi supistunut
3rd sing.		supistuisi	ei supistuisi	3rd sing.	olisi supistunut	ei olisi supistunut
1st plur.		supistuisimme	emme supistuisi	1st plur.	olisimme supistuneet	emme olisi supistuneet
2nd plur.		supistuisitte	ette supistuisi	2nd plur.	olisitte supistuneet	ette olisi supistuneet
3rd plur.		supistuisivat	eivät supistuisi	3rd plur.	olisivat supistuneet	eivät olisi supistuneet
passive		supistuttaisiin	ei supistuttaisi	passive	olisi supistuttu	ei olisi supistuttu
imperative mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		—	—	1st sing.	—	—
2nd sing.		supistu	älä supistu	2nd sing.	—	—
3rd sing.		supistukoon	älköön supistuko	3rd sing.	olkoon supistunut	älköön olko supistunut
1st plur.		supistukaamme	älkäämme supistuko	1st plur.	—	—
2nd plur.		supistukaa	älkää supistuko	2nd plur.	—	—
3rd plur.		supistukoot	älkööt supistuko	3rd plur.	olkoot supistuneet	älkööt olko supistuneet
passive		supistuttakoon	älköön supistuttako	passive	olkoon supistuttu	älköön olko supistuttu
potential mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		supistunen	en supistune	1st sing.	lienen supistunut	en liene supistunut
2nd sing.		supistunet	et supistune	2nd sing.	lienet supistunut	et liene supistunut
3rd sing.		supistunee	ei supistune	3rd sing.	lienee supistunut	ei liene supistunut
1st plur.		supistunemme	emme supistune	1st plur.	lienemme supistuneet	emme liene supistuneet
2nd plur.		supistunette	ette supistune	2nd plur.	lienette supistuneet	ette liene supistuneet
3rd plur.		supistunevat	eivät supistune	3rd plur.	lienevät supistuneet	eivät liene supistuneet
passive		supistuttaneen	ei supistuttane	passive	lienee supistuttu	ei liene supistuttu
Nominal forms
infinitives				participles
		active	passive		active	passive
1st		supistua		present	supistuva	supistuttava
long 1st1		Possessive forms Person sing. plur. 1st supistuakseni supistuaksemme 2nd supistuaksesi supistuaksenne 3rd supistuakseen supistuaksensa		past	supistunut	supistuttu
2nd	inessive2	supistuessa	supistuttaessa	agent4	supistuma
		Possessive forms Person sing. plur. 1st supistuessani supistuessamme 2nd supistuessasi supistuessanne 3rd supistuessaan supistuessansa		negative	supistumaton
	instructive	supistuen	—	1) Used only with a possessive suffix. 2) Usually with a possessive suffix (active only). 3) Some uses of the verbal noun are called the 'fourth infinitive' by certain sources (more details). 4) Usually with a possessive suffix. May not be used with all verbs, especially intransitive ones (more details). Distinct from nouns with the -ma suffix and third infinitive forms.
3rd	inessive	supistumassa	—
	elative	supistumasta	—
	illative	supistumaan	—
	adessive	supistumalla	—
	abessive	supistumatta	—
	instructive	supistuman	supistuttaman
4th3	verbal noun	supistuminen
5th1		Possessive forms Person sing. plur. 1st supistumaisillani supistumaisillamme 2nd supistumaisillasi supistumaisillanne 3rd supistumaisillaan supistumaisillansa

Derived terms

• supistuma
• supistuminen

 

Related terms

• supeta
• supistaa
• supistella
• suppea
• suppeneva

Further reading

• “supistua”, in Kielitoimiston sanakirja‎^[1] (in Finnish) (online dictionary, continuously updated), Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 35, Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus (Institute for the Languages of Finland), 2004–, retrieved 2023-07-03

Anagrams

• paisutus