synkkä

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to navigation Jump to search

Finnish[edit]

Etymology[edit]

Unknown. Related to synkeä and Karelian synkkä.

Pronunciation[edit]

  • IPA(key): /ˈsyŋkːæ/, [ˈs̠yŋkːæ]
  • Rhymes: -yŋkːæ
  • Hyphenation: synk‧kä

Adjective[edit]

synkkä (comparative synkempi, superlative synkin)

  1. gloomy
  2. dismal, bleak
  3. grim

Declension[edit]

Inflection of synkkä (Kotus type 10/koira, kk-k gradation)
nominative synkkä synkät
genitive synkän synkkien
partitive synkkää synkkiä
illative synkkään synkkiin
singular plural
nominative synkkä synkät
accusative nom. synkkä synkät
gen. synkän
genitive synkän synkkien
synkkäinrare
partitive synkkää synkkiä
inessive synkässä synkissä
elative synkästä synkistä
illative synkkään synkkiin
adessive synkällä synkillä
ablative synkältä synkiltä
allative synkälle synkille
essive synkkänä synkkinä
translative synkäksi synkiksi
instructive synkin
abessive synkättä synkittä
comitative synkkine
Possessive forms of synkkä (type koira)
possessor singular plural
1st person synkkäni synkkämme
2nd person synkkäsi synkkänne
3rd person synkkänsä
Only used with substantive adjectives, -inen adjectives used for comparisons of equality or agent participles.

Anagrams[edit]