-kka

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to: navigation, search

Finnish[edit]

Etymology[edit]

From Proto-Finno-Ugric, compare with Hungarian -ka

Suffix[edit]

-kka ‎(front vowel harmony variant -kkä)

  1. Forms diminutive nouns.

Declension[edit]

Inflection of -kka (Kotus type 14/solakka, kk-k gradation)
nominative -kka -kat
genitive -kan -koiden
-koitten
-kkojen
partitive -kkaa -koita
-kkoja
illative -kkaan -koihin
-kkoihin
singular plural
nominative -kka -kat
accusative nom. -kka -kat
gen. -kan
genitive -kan -koiden
-koitten
-kkojen
-kkainrare
partitive -kkaa -koita
-kkoja
inessive -kassa -koissa
elative -kasta -koista
illative -kkaan -koihin
-kkoihin
adessive -kalla -koilla
ablative -kalta -koilta
allative -kalle -koille
essive -kkana -kkoina
translative -kaksi -koiksi
instructive -koin
abessive -katta -koitta
comitative -kkoineen

Derived terms[edit]