syyte

Finnish

Etymology

From the verb syyttää +‎ -e.

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈsyːteˣ/, [ˈs̠yːt̪e̞(ʔ)]
• Rhymes: -yːte
• Syllabification^(key): syy‧te

Noun

syyte

1. (law) Accusation, charge, indictment.

   asettaa syytteeseen = to press charges (against someone = genitive-accusative; with something = elative), prosecute (for something = elative), accuse (of something = elative), charge (with something = elative), indict (of something = elative),

   luopua syytteestä = to drop charges.

   vapauttaa syytteestä = to acquit, drop, waive charges against, exonerate, exculpate.

Declension

Inflection of syyte (Kotus type 48*C/hame, tt-t gradation)
nominative		syyte	syytteet
genitive		syytteen	syytteiden syytteitten
partitive		syytettä	syytteitä
illative		syytteeseen	syytteisiin syytteihin
		singular	plural
nominative		syyte	syytteet
accusative	nom.	syyte	syytteet
	gen.	syytteen
genitive		syytteen	syytteiden syytteitten
partitive		syytettä	syytteitä
inessive		syytteessä	syytteissä
elative		syytteestä	syytteistä
illative		syytteeseen	syytteisiin syytteihin
adessive		syytteellä	syytteillä
ablative		syytteeltä	syytteiltä
allative		syytteelle	syytteille
essive		syytteenä	syytteinä
translative		syytteeksi	syytteiksi
instructive		—	syyttein
abessive		syytteettä	syytteittä
comitative		—	syytteineen

Possessive forms of syyte (type hame)
possessor	singular	plural
1st person	syytteeni	syytteemme
2nd person	syytteesi	syytteenne
3rd person	syytteensä

Compounds

• syytteenluku

Related terms

• syytös

Anagrams

• estyy