tiili

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to: navigation, search

Finnish[edit]

Pronunciation[edit]

Noun[edit]

tiili

  1. brick (construction block)
  2. brick (material)
  3. tile (used mostly of unglazed heavy tiles, such as roof tiles)

Declension[edit]

Per KOTUS-wordlist:

Inflection of tiili (Kotus type 23/tiili, no gradation)
nominative tiili tiilet
genitive tiilen tiilien
partitive tiiltä tiiliä
illative tiileen tiiliin
singular plural
nominative tiili tiilet
accusative nom.? tiili tiilet
gen. tiilen
genitive tiilen tiilien
partitive tiiltä tiiliä
inessive tiilessä tiilissä
elative tiilestä tiilistä
illative tiileen tiiliin
adessive tiilellä tiilillä
ablative tiileltä tiililtä
allative tiilelleˣ tiililleˣ
essive tiilenä tiilinä
translative tiileksi tiiliksi
instructive tiilin
abessive tiilettä tiilittä
comitative tiilineen

Per joukahainen.puimula.org and NSK:

Inflection of tiili (Kotus type 26/pieni, no gradation)
nominative tiili tiilet
genitive tiilen tiilten
tiilien
partitive tiiltä tiiliä
illative tiileen tiiliin
singular plural
nominative tiili tiilet
accusative nom.? tiili tiilet
gen. tiilen
genitive tiilen tiilten
tiilien
partitive tiiltä tiiliä
inessive tiilessä tiilissä
elative tiilestä tiilistä
illative tiileen tiiliin
adessive tiilellä tiilillä
ablative tiileltä tiililtä
allative tiilelleˣ tiililleˣ
essive tiilenä tiilinä
translative tiileksi tiiliksi
instructive tiilin
abessive tiilettä tiilittä
comitative tiilineen

Derived terms[edit]

Anagrams[edit]