tiukata

Finnish

Etymology

tiukka +‎ -ta

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈtiu̯kɑtɑˣ/, [ˈt̪iu̯kɑ̝t̪ɑ̝(ʔ)]
• Hyphenation: tiu‧ka‧ta

Verb

tiukata

1. to demand, to extort

Conjugation

Inflection of tiukata (Kotus type 73*A/salata, kk-k gradation)
indicative mood
present tense				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		tiukkaan	en tiukkaa	1st sing.	olen tiukannut	en ole tiukannut
2nd sing.		tiukkaat	et tiukkaa	2nd sing.	olet tiukannut	et ole tiukannut
3rd sing.		tiukkaa	ei tiukkaa	3rd sing.	on tiukannut	ei ole tiukannut
1st plur.		tiukkaamme	emme tiukkaa	1st plur.	olemme tiukanneet	emme ole tiukanneet
2nd plur.		tiukkaatte	ette tiukkaa	2nd plur.	olette tiukanneet	ette ole tiukanneet
3rd plur.		tiukkaavat	eivät tiukkaa	3rd plur.	ovat tiukanneet	eivät ole tiukanneet
passive		tiukataan	ei tiukata	passive	on tiukattu	ei ole tiukattu
past tense				pluperfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		tiukkasin	en tiukannut	1st sing.	olin tiukannut	en ollut tiukannut
2nd sing.		tiukkasit	et tiukannut	2nd sing.	olit tiukannut	et ollut tiukannut
3rd sing.		tiukkasi	ei tiukannut	3rd sing.	oli tiukannut	ei ollut tiukannut
1st plur.		tiukkasimme	emme tiukanneet	1st plur.	olimme tiukanneet	emme olleet tiukanneet
2nd plur.		tiukkasitte	ette tiukanneet	2nd plur.	olitte tiukanneet	ette olleet tiukanneet
3rd plur.		tiukkasivat	eivät tiukanneet	3rd plur.	olivat tiukanneet	eivät olleet tiukanneet
passive		tiukattiin	ei tiukattu	passive	oli tiukattu	ei ollut tiukattu
conditional mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		tiukkaisin	en tiukkaisi	1st sing.	olisin tiukannut	en olisi tiukannut
2nd sing.		tiukkaisit	et tiukkaisi	2nd sing.	olisit tiukannut	et olisi tiukannut
3rd sing.		tiukkaisi	ei tiukkaisi	3rd sing.	olisi tiukannut	ei olisi tiukannut
1st plur.		tiukkaisimme	emme tiukkaisi	1st plur.	olisimme tiukanneet	emme olisi tiukanneet
2nd plur.		tiukkaisitte	ette tiukkaisi	2nd plur.	olisitte tiukanneet	ette olisi tiukanneet
3rd plur.		tiukkaisivat	eivät tiukkaisi	3rd plur.	olisivat tiukanneet	eivät olisi tiukanneet
passive		tiukattaisiin	ei tiukattaisi	passive	olisi tiukattu	ei olisi tiukattu
imperative mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		—	—	1st sing.	—	—
2nd sing.		tiukkaa	älä tiukkaa	2nd sing.	—	—
3rd sing.		tiukatkoon	älköön tiukatko	3rd sing.	olkoon tiukannut	älköön olko tiukannut
1st plur.		tiukatkaamme	älkäämme tiukatko	1st plur.	—	—
2nd plur.		tiukatkaa	älkää tiukatko	2nd plur.	—	—
3rd plur.		tiukatkoot	älkööt tiukatko	3rd plur.	olkoot tiukanneet	älkööt olko tiukanneet
passive		tiukattakoon	älköön tiukattako	passive	olkoon tiukattu	älköön olko tiukattu
potential mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		tiukannen	en tiukanne	1st sing.	lienen tiukannut	en liene tiukannut
2nd sing.		tiukannet	et tiukanne	2nd sing.	lienet tiukannut	et liene tiukannut
3rd sing.		tiukannee	ei tiukanne	3rd sing.	lienee tiukannut	ei liene tiukannut
1st plur.		tiukannemme	emme tiukanne	1st plur.	lienemme tiukanneet	emme liene tiukanneet
2nd plur.		tiukannette	ette tiukanne	2nd plur.	lienette tiukanneet	ette liene tiukanneet
3rd plur.		tiukannevat	eivät tiukanne	3rd plur.	lienevät tiukanneet	eivät liene tiukanneet
passive		tiukattaneen	ei tiukattane	passive	lienee tiukattu	ei liene tiukattu
Nominal forms
infinitives				participles
		active	passive		active	passive
1st		tiukata		present	tiukkaava	tiukattava
long 1st1		Possessive forms Person sing. plur. 1st tiukatakseni tiukataksemme 2nd tiukataksesi tiukataksenne 3rd tiukatakseen tiukataksensa		past	tiukannut	tiukattu
2nd	inessive2	tiukatessa	tiukattaessa	agent3	tiukkaama
		Possessive forms Person sing. plur. 1st tiukatessani tiukatessamme 2nd tiukatessasi tiukatessanne 3rd tiukatessaan tiukatessansa		negative	tiukkaamaton
	instructive	tiukaten	—	1) Used only with a possessive suffix. 2) Usually with a possessive suffix (active only). 3) Usually with a possessive suffix. Not used with intransitive verbs. Distinct from nouns with the -ma suffix and third infinitive forms. 4) Some uses of the verbal noun are called the 'fourth infinitive' by certain sources (more details).
3rd	inessive	tiukkaamassa	—
	elative	tiukkaamasta	—
	illative	tiukkaamaan	—
	adessive	tiukkaamalla	—
	abessive	tiukkaamatta	—
	instructive	tiukkaaman	tiukattaman
4th4	verbal noun	tiukkaaminen
5th1		Possessive forms Person sing. plur. 1st tiukkaamaisillani tiukkaamaisillamme 2nd tiukkaamaisillasi tiukkaamaisillanne 3rd tiukkaamaisillaan tiukkaamaisillansa

Anagrams

• kuitata, takuita, tuikata