tuuloin

Ingrian

Etymology 1

From tuulo (“wind”) +‎ -in.

Pronunciation

• (Ala-Laukaa) IPA^(key): /ˈtuːloi̯ne/, [ˈtuːɫŏ̞i̯n]
• (Soikkola) IPA^(key): /ˈtuːloi̯n/, [ˈtuːɫo̞i̯n]
• Rhymes: -uːloi̯n
• Hyphenation: tuu‧loin

Noun

tuuloin

1. (folk poetic) Diminutive of tuulo: little wind
   • 1915, Volmari Porkka, quoting Kati-akka, “1139. Soikkola, Väärnoja, III1”, in Väinö Salminen, editor, Suomen Kansan Vanhat Runot. Länsi-Inkerin runot‎^[1], volume III1, Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, lines 23-24:

     Otti tuuloisen oroin, // Ahavaisen sälköväisen,

     He took the wind's stallion, // The chapping wind's foal,

Declension

Declension of tuuloin (type 1/kärpäin, no gradation)
	singular	plural
nominative	tuuloin	tuuloiset
genitive	tuuloisen	tuuloisiin
partitive	tuuloista, tuuloist	tuuloisia
illative	tuuloisee	tuuloisii
inessive	tuuloisees	tuuloisiis
elative	tuuloisest	tuuloisist
allative	tuuloiselle	tuuloisille
adessive	tuuloiseel	tuuloisiil
ablative	tuuloiselt	tuuloisilt
translative	tuuloiseks	tuuloisiks
essive	tuuloisenna, tuuloiseen	tuuloisinna, tuuloisiin
exessive1)	tuuloisent	tuuloisint
1) obsolete *) the accusative corresponds with either the genitive (sg) or nominative (pl) **) the comitative is formed by adding the suffix -ka? or -kä? to the genitive.

Etymology 2

See the etymology of the corresponding lemma form.

Pronunciation

• (Ala-Laukaa) IPA^(key): /ˈtuːloi̯n/, [ˈtuːɫŏ̞n]
• (Soikkola) IPA^(key): /ˈtuːloi̯n/, [ˈtuːɫo̞i̯n]
• Rhymes: -uːloi̯n
• Hyphenation: tuu‧loin

Noun

tuuloin

1. genitive plural of tuulo
2. Alternative spelling of tuuloinna