työkalu

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to: navigation, search

Finnish[edit]

Etymology[edit]

työ ‎(work) +‎ kalu ‎(tool)

Noun[edit]

työkalu

  1. tool.

Declension[edit]

Inflection of työkalu (Kotus type 1/valo, no gradation)
nominative työkalu työkalut
genitive työkalun työkalujen
partitive työkalua työkaluja
illative työkaluun työkaluihin
singular plural
nominative työkalu työkalut
accusative nom. työkalu työkalut
gen. työkalun
genitive työkalun työkalujen
partitive työkalua työkaluja
inessive työkalussa työkaluissa
elative työkalusta työkaluista
illative työkaluun työkaluihin
adessive työkalulla työkaluilla
ablative työkalulta työkaluilta
allative työkalulle työkaluille
essive työkaluna työkaluina
translative työkaluksi työkaluiksi
instructive työkaluin
abessive työkalutta työkaluitta
comitative työkaluineen

Compounds[edit]