tyydytys

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to navigation Jump to search

Finnish[edit]

Etymology[edit]

tyydyttää (to satisfy) +‎ -ys

Noun[edit]

tyydytys

  1. satisfaction (fulfillment of a need or desire; pleasure obtained by such fulfillment)
  2. gratification (act of gratifying, or pleasing the mind, taste, or appetite)

Declension[edit]

Inflection of tyydytys (Kotus type 39/vastaus, no gradation)
nominative tyydytys tyydytykset
genitive tyydytyksen tyydytysten
tyydytyksien
partitive tyydytystä tyydytyksiä
illative tyydytykseen tyydytyksiin
singular plural
nominative tyydytys tyydytykset
accusative nom. tyydytys tyydytykset
gen. tyydytyksen
genitive tyydytyksen tyydytysten
tyydytyksien
partitive tyydytystä tyydytyksiä
inessive tyydytyksessä tyydytyksissä
elative tyydytyksestä tyydytyksistä
illative tyydytykseen tyydytyksiin
adessive tyydytyksellä tyydytyksillä
ablative tyydytykseltä tyydytyksiltä
allative tyydytykselle tyydytyksille
essive tyydytyksenä tyydytyksinä
translative tyydytykseksi tyydytyksiksi
instructive tyydytyksin
abessive tyydytyksettä tyydytyksittä
comitative tyydytyksineen
Possessive forms of tyydytys (type vastaus)
possessor singular plural
1st person tyydytykseni tyydytyksemme
2nd person tyydytyksesi tyydytyksenne
3rd person tyydytyksensä

Synonyms[edit]

Derived terms[edit]

Related terms[edit]