tyytymätön

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to navigation Jump to search

Finnish[edit]

Pronunciation[edit]

  • IPA(key): /ˈtyːtymætøn/, [ˈt̪yːt̪yˌmæt̪ø̞n]
  • Rhymes: -ætøn
  • Syllabification: tyy‧ty‧mä‧tön

Adjective[edit]

tyytymätön (comparative tyytymättömämpi, superlative tyytymättömin)

  1. discontent, frustrated, dissatisfied, unsatisfied, unhappy

Usage notes[edit]

"with" is expressed with the illative case.

Declension[edit]

Inflection of tyytymätön (Kotus type 34/onneton, tt-t gradation)
nominative tyytymätön tyytymättömät
genitive tyytymättömän tyytymättömien
partitive tyytymätöntä tyytymättömiä
illative tyytymättömään tyytymättömiin
singular plural
nominative tyytymätön tyytymättömät
accusative nom. tyytymätön tyytymättömät
gen. tyytymättömän
genitive tyytymättömän tyytymättömien
tyytymätöntenrare
partitive tyytymätöntä tyytymättömiä
inessive tyytymättömässä tyytymättömissä
elative tyytymättömästä tyytymättömistä
illative tyytymättömään tyytymättömiin
adessive tyytymättömällä tyytymättömillä
ablative tyytymättömältä tyytymättömiltä
allative tyytymättömälle tyytymättömille
essive tyytymättömänä tyytymättöminä
translative tyytymättömäksi tyytymättömiksi
instructive tyytymättömin
abessive tyytymättömättä tyytymättömittä
comitative tyytymättömine
Possessive forms of tyytymätön (type onneton)
possessor singular plural
1st person tyytymättömäni tyytymättömämme
2nd person tyytymättömäsi tyytymättömänne
3rd person tyytymättömänsä
Only used with substantive adjectives, -inen adjectives used for comparisons of equality or agent participles.

Derived terms[edit]

Participle[edit]

tyytymätön

  1. Negative participle of tyytyä.