vanhapoika

Finnish

Etymology

vanha (“old”) +‎ poika (“boy”)

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈʋɑnhɑˌpoi̯kɑ/, [ˈʋɑ̝nhɑ̝ˌpo̞i̯kɑ̝]
• Rhymes: -oikɑ
• Syllabification^(key): van‧ha‧poi‧ka
• Hyphenation^(key): vanha‧poika

Noun

vanhapoika

1. A bachelor who is clearly past normal marrying age.

Declension

Inflection of vanhapoika (Kotus type 51/nuoripari)
nominative		vanhapoika	vanhatpojat
genitive		vanhanpojan	vanhojenpoikien
partitive		vanhaapoikaa	vanhojapoikia
illative		vanhaanpoikaan	vanhoihinpoikiin
		singular	plural
nominative		vanhapoika	vanhatpojat
accusative	nom.	vanhapoika	vanhatpojat
	gen.	vanhanpojan
genitive		vanhanpojan	vanhojenpoikien vanhainpoikien rare vanhojenpoikain rare vanhainpoikain rare
partitive		vanhaapoikaa	vanhojapoikia
inessive		vanhassapojassa	vanhoissapojissa
elative		vanhastapojasta	vanhoistapojista
illative		vanhaanpoikaan	vanhoihinpoikiin
adessive		vanhallapojalla	vanhoillapojilla
ablative		vanhaltapojalta	vanhoiltapojilta
allative		vanhallepojalle	vanhoillepojille
essive		vanhanapoikana	vanhoinapoikina
translative		vanhaksipojaksi	vanhoiksipojiksi
abessive		vanhattapojatta	vanhoittapojitta
instructive		—	vanhoinpojin
comitative		See the possessive forms below.

Possessive forms of vanhapoika (Kotus type 51/nuoripari)

first-person singular possessor singular plural nominative vanhapoikani vanhatpoikani accusative nom. vanhapoikani vanhatpoikani gen. vanhanpoikani genitive vanhanpoikani vanhojenpoikieni vanhainpoikieni rare vanhojenpoikaini rare vanhainpoikaini rare partitive vanhaapoikaani vanhojapoikiani inessive vanhassapojassani vanhoissapojissani elative vanhastapojastani vanhoistapojistani illative vanhaanpoikaani vanhoihinpoikiini adessive vanhallapojallani vanhoillapojillani ablative vanhaltapojaltani vanhoiltapojiltani allative vanhallepojalleni vanhoillepojilleni essive vanhanapoikanani vanhoinapoikinani translative vanhaksipojakseni vanhoiksipojikseni abessive vanhattapojattani vanhoittapojittani instructive — — comitative — vanhoinepoikineni second-person singular possessor singular plural nominative vanhapoikasi vanhatpoikasi accusative nom. vanhapoikasi vanhatpoikasi gen. vanhanpoikasi genitive vanhanpoikasi vanhojenpoikiesi vanhainpoikiesi rare vanhojenpoikaisi rare vanhainpoikaisi rare partitive vanhaapoikaasi vanhojapoikiasi inessive vanhassapojassasi vanhoissapojissasi elative vanhastapojastasi vanhoistapojistasi illative vanhaanpoikaasi vanhoihinpoikiisi adessive vanhallapojallasi vanhoillapojillasi ablative vanhaltapojaltasi vanhoiltapojiltasi allative vanhallepojallesi vanhoillepojillesi essive vanhanapoikanasi vanhoinapoikinasi translative vanhaksipojaksesi vanhoiksipojiksesi abessive vanhattapojattasi vanhoittapojittasi instructive — — comitative — vanhoinepoikinesi first-person plural possessor singular plural nominative vanhapoikamme vanhatpoikamme accusative nom. vanhapoikamme vanhatpoikamme gen. vanhanpoikamme genitive vanhanpoikamme vanhojenpoikiemme vanhainpoikiemme rare vanhojenpoikaimme rare vanhainpoikaimme rare partitive vanhaapoikaamme vanhojapoikiamme inessive vanhassapojassamme vanhoissapojissamme elative vanhastapojastamme vanhoistapojistamme illative vanhaanpoikaamme vanhoihinpoikiimme adessive vanhallapojallamme vanhoillapojillamme ablative vanhaltapojaltamme vanhoiltapojiltamme allative vanhallepojallemme vanhoillepojillemme essive vanhanapoikanamme vanhoinapoikinamme translative vanhaksipojaksemme vanhoiksipojiksemme abessive vanhattapojattamme vanhoittapojittamme instructive — — comitative — vanhoinepoikinemme second-person plural possessor singular plural nominative vanhapoikanne vanhatpoikanne accusative nom. vanhapoikanne vanhatpoikanne gen. vanhanpoikanne genitive vanhanpoikanne vanhojenpoikienne vanhainpoikienne rare vanhojenpoikainne rare vanhainpoikainne rare partitive vanhaapoikaanne vanhojapoikianne inessive vanhassapojassanne vanhoissapojissanne elative vanhastapojastanne vanhoistapojistanne illative vanhaanpoikaanne vanhoihinpoikiinne adessive vanhallapojallanne vanhoillapojillanne ablative vanhaltapojaltanne vanhoiltapojiltanne allative vanhallepojallenne vanhoillepojillenne essive vanhanapoikananne vanhoinapoikinanne translative vanhaksipojaksenne vanhoiksipojiksenne abessive vanhattapojattanne vanhoittapojittanne instructive — — comitative — vanhoinepoikinenne third-person possessor singular plural nominative vanhapoikansa vanhatpoikansa accusative nom. vanhapoikansa vanhatpoikansa gen. vanhanpoikansa genitive vanhanpoikansa vanhojenpoikiensa vanhainpoikiensa rare vanhojenpoikainsa rare vanhainpoikainsa rare partitive vanhaapoikaansa vanhojapoikiaan vanhojapoikiansa inessive vanhassapojassaan vanhassapojassansa vanhoissapojissaan vanhoissapojissansa elative vanhastapojastaan vanhastapojastansa vanhoistapojistaan vanhoistapojistansa illative vanhaanpoikaansa vanhoihinpoikiinsa adessive vanhallapojallaan vanhallapojallansa vanhoillapojillaan vanhoillapojillansa ablative vanhaltapojaltaan vanhaltapojaltansa vanhoiltapojiltaan vanhoiltapojiltansa allative vanhallepojalleen vanhallepojallensa vanhoillepojilleen vanhoillepojillensa essive vanhanapoikanaan vanhanapoikanansa vanhoinapoikinaan vanhoinapoikinansa translative vanhaksipojakseen vanhaksipojaksensa vanhoiksipojikseen vanhoiksipojiksensa abessive vanhattapojattaan vanhattapojattansa vanhoittapojittaan vanhoittapojittansa instructive — — comitative — vanhoinepoikineen vanhoinepoikinensa

Derived terms

compounds

• vanhanpojanvero

Related terms

• vanhapiika

Further reading

• “vanhapoika”, in Kielitoimiston sanakirja [Dictionary of Contemporary Finnish]‎^[1] (in Finnish) (online dictionary, continuously updated), Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 35, Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus (Institute for the Languages of Finland), 2004–, retrieved 4 July 2023

Ingrian

Etymology

From vanha (“old”) +‎ poika (“boy”).

Pronunciation

• (Ala-Laukaa) IPA^(key): /ˈʋɑnɑˌpoi̯kɑ/, [ˈʋɑnɑˑˌpo̞i̯k]
• (Soikkola) IPA^(key): /ˈʋɑnhɑˌpoi̯kɑ/, [ˈʋɑnɣ̥ɑˌpo̞i̯ɡ̊ɑ]
• Rhymes: -oi̯k, -oi̯kɑ
• Hyphenation: van‧ha‧poi‧ka

Noun

vanhapoika

1. A bachelor who is past normal marrying age.

Declension

Declension of vanhapoika (type 3/koira, k-j gradation)
	singular	plural
nominative	vanhapoika	vanhapoijat
genitive	vanhapoijan	vanhapoikiin
partitive	vanhapoikaa	vanhapoikia
illative	vanhapoikaa	vanhapoikii
inessive	vanhapoijaas	vanhapoijiis
elative	vanhapoijast	vanhapoijist
allative	vanhapoijalle	vanhapoijille
adessive	vanhapoijaal	vanhapoijiil
ablative	vanhapoijalt	vanhapoijilt
translative	vanhapoijaks	vanhapoijiks
essive	vanhapoikanna, vanhapoikaan	vanhapoikinna, vanhapoikiin
exessive1)	vanhapoikant	vanhapoikint
1) obsolete *) the accusative corresponds with either the genitive (sg) or nominative (pl) **) the comitative is formed by adding the suffix -ka? or -kä? to the genitive.

Coordinate terms

• vanhatyttö (“spinster”)

References

• Ruben E. Nirvi (1971), Inkeroismurteiden Sanakirja, Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura, page 638