viiru

See also: Viiru

Finnish

Etymology

From Proto-Finnic *viiru.

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈʋiːru/, [ˈʋiːru]
• Rhymes: -iːru
• Syllabification^(key): vii‧ru

Noun

viiru

1. streak, scratch

   Synonyms: juova, juomu

Declension

Inflection of viiru (Kotus type 1/valo, no gradation)
nominative		viiru	viirut
genitive		viirun	viirujen
partitive		viirua	viiruja
illative		viiruun	viiruihin
		singular	plural
nominative		viiru	viirut
accusative	nom.	viiru	viirut
	gen.	viirun
genitive		viirun	viirujen
partitive		viirua	viiruja
inessive		viirussa	viiruissa
elative		viirusta	viiruista
illative		viiruun	viiruihin
adessive		viirulla	viiruilla
ablative		viirulta	viiruilta
allative		viirulle	viiruille
essive		viiruna	viiruina
translative		viiruksi	viiruiksi
abessive		viirutta	viiruitta
instructive		—	viiruin
comitative		See the possessive forms below.

Possessive forms of viiru (Kotus type 1/valo, no gradation)

first-person singular possessor singular plural nominative viiruni viiruni accusative nom. viiruni viiruni gen. viiruni genitive viiruni viirujeni partitive viiruani viirujani inessive viirussani viiruissani elative viirustani viiruistani illative viiruuni viiruihini adessive viirullani viiruillani ablative viirultani viiruiltani allative viirulleni viiruilleni essive viirunani viiruinani translative viirukseni viiruikseni abessive viiruttani viiruittani instructive — — comitative — viiruineni second-person singular possessor singular plural nominative viirusi viirusi accusative nom. viirusi viirusi gen. viirusi genitive viirusi viirujesi partitive viiruasi viirujasi inessive viirussasi viiruissasi elative viirustasi viiruistasi illative viiruusi viiruihisi adessive viirullasi viiruillasi ablative viirultasi viiruiltasi allative viirullesi viiruillesi essive viirunasi viiruinasi translative viiruksesi viiruiksesi abessive viiruttasi viiruittasi instructive — — comitative — viiruinesi first-person plural possessor singular plural nominative viirumme viirumme accusative nom. viirumme viirumme gen. viirumme genitive viirumme viirujemme partitive viiruamme viirujamme inessive viirussamme viiruissamme elative viirustamme viiruistamme illative viiruumme viiruihimme adessive viirullamme viiruillamme ablative viirultamme viiruiltamme allative viirullemme viiruillemme essive viirunamme viiruinamme translative viiruksemme viiruiksemme abessive viiruttamme viiruittamme instructive — — comitative — viiruinemme second-person plural possessor singular plural nominative viirunne viirunne accusative nom. viirunne viirunne gen. viirunne genitive viirunne viirujenne partitive viiruanne viirujanne inessive viirussanne viiruissanne elative viirustanne viiruistanne illative viiruunne viiruihinne adessive viirullanne viiruillanne ablative viirultanne viiruiltanne allative viirullenne viiruillenne essive viirunanne viiruinanne translative viiruksenne viiruiksenne abessive viiruttanne viiruittanne instructive — — comitative — viiruinenne third-person possessor singular plural nominative viirunsa viirunsa accusative nom. viirunsa viirunsa gen. viirunsa genitive viirunsa viirujensa partitive viiruaan viiruansa viirujaan viirujansa inessive viirussaan viirussansa viiruissaan viiruissansa elative viirustaan viirustansa viiruistaan viiruistansa illative viiruunsa viiruihinsa adessive viirullaan viirullansa viiruillaan viiruillansa ablative viirultaan viirultansa viiruiltaan viiruiltansa allative viirulleen viirullensa viiruilleen viiruillensa essive viirunaan viirunansa viiruinaan viiruinansa translative viirukseen viiruksensa viiruikseen viiruiksensa abessive viiruttaan viiruttansa viiruittaan viiruittansa instructive — — comitative — viiruineen viiruinensa

Derived terms

• viiriäinen
• viiruinen
• viirukas
• viirullinen
• viiruttaa

 

compounds

• isoviiruhankko
• viiruhuitti
• viirukutoja
• viirulakkimuura
• Viirumäki
• viirunuppiseitikki
• viiruorava
• viirupöllö
• viirusilmä

 

Further reading

• “viiru”, in Kielitoimiston sanakirja [Dictionary of Contemporary Finnish]‎^[1] (in Finnish) (online dictionary, continuously updated), Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 35, Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus (Institute for the Languages of Finland), 2004–, retrieved 2023-07-04

Anagrams

• virui

Ingrian

Täl kankaal ovat viirut (1).

Alternative forms

• veeru

Etymology 1

From Proto-Finnic *viiru. Cognates include Finnish viiru and Estonian viir.

Pronunciation

• (Ala-Laukaa) IPA^(key): /ˈʋiːru/, [ˈʋiːrŭ̥]
• (Soikkola) IPA^(key): /ˈʋiːru/, [ˈʋiːru]
• Rhymes: -iːru
• Hyphenation: vii‧ru
• Homophone: veeru

Noun

viiru

1. stripe
2. wrinkle (on a face)

Declension

Declension of viiru (type 4/koivu, no gradation)
	singular	plural
nominative	viiru	viirut
genitive	viirun	viiruin, viiruloin
partitive	viirua	viiruja, viiruloja
illative	viiruu	viirui, viiruloihe
inessive	viiruus	viiruis, viirulois
elative	viirust	viiruist, viiruloist
allative	viirulle	viiruille, viiruloille
adessive	viiruul	viiruil, viiruloil
ablative	viirult	viiruilt, viiruloilt
translative	viiruks	viiruiks, viiruloiks
essive	viirunna, viiruun	viiruinna, viiruloinna, viiruin, viiruloin
exessive1)	viirunt	viiruint, viiruloint
1) obsolete *) the accusative corresponds with either the genitive (sg) or nominative (pl) **) the comitative is formed by adding the suffix -ka? or -kä? to the genitive.

Derived terms

• viiruittaa
• viirukas

 

Etymology 2

See the etymology of the corresponding lemma form.

Noun

viiru

1. (dialectal) Alternative spelling of veeru

Declension

Declension of viiru (type 4/koivu, no gradation)
	singular	plural
nominative	viiru	viirut
genitive	viirun	viiruin, viiruloin
partitive	viirua	viiruja, viiruloja
illative	viiruu	viirui, viiruloihe
inessive	viiruus	viiruis, viirulois
elative	viirust	viiruist, viiruloist
allative	viirulle	viiruille, viiruloille
adessive	viiruul	viiruil, viiruloil
ablative	viirult	viiruilt, viiruloilt
translative	viiruks	viiruiks, viiruloiks
essive	viirunna, viiruun	viiruinna, viiruloinna, viiruin, viiruloin
exessive1)	viirunt	viiruint, viiruloint
1) obsolete *) the accusative corresponds with either the genitive (sg) or nominative (pl) **) the comitative is formed by adding the suffix -ka? or -kä? to the genitive.

References

• Ruben E. Nirvi (1971) Inkeroismurteiden Sanakirja, Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura, page 673

Votic

Etymology

From Proto-Finnic *viiru. Cognates include Finnish viiru and Ingrian viiru.

Pronunciation

• (Luutsa, Liivtšülä) IPA^(key): /ˈviːru/, [ˈvʲiːru]
• Rhymes: -iːru
• Hyphenation: vii‧ru

Noun

viiru

1. stripe, streak, line

Inflection

Declension of viiru (type II/võrkko, no gradation)
	singular	plural
nominative	viiru	viirud
genitive	viiru	viirujõ, viirui
partitive	viirua	viiruitõ, viirui
illative	viirusõ, viiru	viiruisõ
inessive	viiruz	viiruiz
elative	viirussõ	viiruissõ
allative	viirulõ	viiruilõ
adessive	viirullõ	viiruillõ
ablative	viirultõ	viiruiltõ
translative	viirussi	viiruissi
*) the accusative corresponds with either the genitive (sg) or nominative (pl) **) the terminative is formed by adding the suffix -ssaa to the short illative (sg) or the genitive. ***) the comitative is formed by adding the suffix -ka to the genitive.

References

• Hallap, V., Adler, E., Grünberg, S., Leppik, M. (2012) “viiru”, in Vadja keele sõnaraamat [A dictionary of the Votic language], 2nd edition, Tallinn