viittomakieli

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to: navigation, search

Finnish[edit]

Etymology[edit]

viittoma +‎ kieli

Noun[edit]

viittomakieli

  1. A sign language

Declension[edit]

Inflection of viittomakieli (Kotus type 26/pieni, no gradation)
nominative viittomakieli viittomakielet
genitive viittomakielen viittomakielten
viittomakielien
partitive viittomakieltä viittomakieliä
illative viittomakieleen viittomakieliin
singular plural
nominative viittomakieli viittomakielet
accusative nom. viittomakieli viittomakielet
gen. viittomakielen
genitive viittomakielen viittomakielten
viittomakielien
partitive viittomakieltä viittomakieliä
inessive viittomakielessä viittomakielissä
elative viittomakielestä viittomakielistä
illative viittomakieleen viittomakieliin
adessive viittomakielellä viittomakielillä
ablative viittomakieleltä viittomakieliltä
allative viittomakielelle viittomakielille
essive viittomakielenä viittomakielinä
translative viittomakieleksi viittomakieliksi
instructive viittomakielin
abessive viittomakielettä viittomakielittä
comitative viittomakielineen

Usage notes[edit]

Most countries have a sign language of their own. In Finnish their names are normally formed as "adjective of nationality" + viittomakieli.

See also[edit]