voimaton

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to navigation Jump to search

Finnish[edit]

Etymology[edit]

voima +‎ -ton

Adjective[edit]

voimaton (comparative voimattomampi, superlative voimattomin)

  1. feeble
  2. powerless

Declension[edit]

Inflection of voimaton (Kotus type 34/onneton, tt-t gradation)
nominative voimaton voimattomat
genitive voimattoman voimattomien
partitive voimatonta voimattomia
illative voimattomaan voimattomiin
singular plural
nominative voimaton voimattomat
accusative nom. voimaton voimattomat
gen. voimattoman
genitive voimattoman voimattomien
voimatontenrare
partitive voimatonta voimattomia
inessive voimattomassa voimattomissa
elative voimattomasta voimattomista
illative voimattomaan voimattomiin
adessive voimattomalla voimattomilla
ablative voimattomalta voimattomilta
allative voimattomalle voimattomille
essive voimattomana voimattomina
translative voimattomaksi voimattomiksi
instructive voimattomin
abessive voimattomatta voimattomitta
comitative voimattomine
Possessive forms of voimaton (type onneton)
possessor singular plural
1st person voimattomani voimattomamme
2nd person voimattomasi voimattomanne
3rd person voimattomansa
Only used with substantive adjectives, -inen adjectives used for comparisons of equality or agent participles.

Antonyms[edit]

Derived terms[edit]

Related terms[edit]