yksinkertainen

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to: navigation, search

Finnish[edit]

(index yk)

Pronunciation[edit]

  • IPA(key): /ˈyksiŋˌkertɑinen/
  • Hyphenation: yk‧sin‧ker‧tai‧nen

Adjective[edit]

yksinkertainen ‎(comparative yksinkertaisempi, superlative yksinkertaisin)

  1. (Unusual, the first sens though) Of one, unique, single, singular.
  2. simple, basic
  3. absolute
    yksinkertainen enemmistö = absolute majority
  4. simple minded

Declension[edit]

Inflection of yksinkertainen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
nominative yksinkertainen yksinkertaiset
genitive yksinkertaisen yksinkertaisten
yksinkertaisien
partitive yksinkertaista yksinkertaisia
illative yksinkertaiseen yksinkertaisiin
singular plural
nominative yksinkertainen yksinkertaiset
accusative nom. yksinkertainen yksinkertaiset
gen. yksinkertaisen
genitive yksinkertaisen yksinkertaisten
yksinkertaisien
partitive yksinkertaista yksinkertaisia
inessive yksinkertaisessa yksinkertaisissa
elative yksinkertaisesta yksinkertaisista
illative yksinkertaiseen yksinkertaisiin
adessive yksinkertaisella yksinkertaisilla
ablative yksinkertaiselta yksinkertaisilta
allative yksinkertaiselle yksinkertaisille
essive yksinkertaisena yksinkertaisina
translative yksinkertaiseksi yksinkertaisiksi
instructive yksinkertaisin
abessive yksinkertaisetta yksinkertaisitta
comitative yksinkertaisineen