kaula

See also kaulā

Finnish

Etymology

From Proto-Finnic *kakla, borrowed from a Baltic language, compare Lithuanian kaklas.

Pronunciation

• IPA: [ˈkɑulɑ]
• Rhymes: -ɑulɑ
• Hyphenation: lau‧la

Noun

kaula

1. (anatomy) neck

Declension

Declension of kaula (type kala) singular plural nominative kaula kaulat genitive kaulan kaulojen kaulain1 partitive kaulaa kauloja accusative kaula kaulan kaulat inessive kaulassa kauloissa elative kaulasta kauloista illative kaulaan kauloihin adessive kaulalla kauloilla ablative kaulalta kauloilta allative kaulalle kauloille essive kaulana kauloina translative kaulaksi kauloiksi instructive – kauloin abessive kaulatta kauloitta comitative – kauloineen 1) Rare.

Derived terms

• kaulailla
• kaulata
• kauluri
• kaulus

Compounds

avainkaulalapsi avokaulainen kaula-aukko kaulahuivi

kaulakoru kaulapanta kaulalaskimo kaulanauha

kaulanikama kaulavaltimo kenokaula kohdunkaula

käärmekaula mustakaulajoutsen pullonkaula punakaulakenguru ruskeakaulalaiskiainen

Anagrams

• alkua, kalua, lakua

---

Latvian

Noun

kaula m

1. genitive singular form of kauls

---

Malay

Etymology

From Javanese.

Alternative forms

• kawula

Pronunciation

• (Johor-Selangor) IPA: /kaulə/
• (Riau-Lingga) IPA: /kaula/
• Rhymes: -ulə, -lə, -ə

Noun

kaula

1. (Java) slave

Pronoun

kaula

1. (Java) I, me, my (unused)

Synonyms

• aku
• saya