äänitiivis

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to: navigation, search

Finnish[edit]

Etymology[edit]

ääni(sound) +‎ tiivis(tight, sealed)

Adjective[edit]

äänitiivis

  1. absolutely soundproof, or near so

Declension[edit]

Inflection of äänitiivis (Kotus type 41/vieras, no gradation)
nominative äänitiivis äänitiiviit
genitive äänitiiviin äänitiiviiden
äänitiiviitten
partitive äänitiivistä äänitiiviitä
illative äänitiiviiseen äänitiiviisiin
singular plural
nominative äänitiivis äänitiiviit
accusative nom. äänitiivis äänitiiviit
gen. äänitiiviin
genitive äänitiiviin äänitiiviiden
äänitiiviitten
partitive äänitiivistä äänitiiviitä
inessive äänitiiviissä äänitiiviissä
elative äänitiiviistä äänitiiviistä
illative äänitiiviiseen äänitiiviisiin
äänitiiviihinrare
adessive äänitiiviillä äänitiiviillä
ablative äänitiiviiltä äänitiiviiltä
allative äänitiiviille äänitiiviille
essive äänitiiviinä äänitiiviinä
translative äänitiiviiksi äänitiiviiksi
instructive äänitiiviin
abessive äänitiiviittä äänitiiviittä
comitative äänitiiviine

See also[edit]