ärnää

Ingrian

Etymology

(This etymology is missing or incomplete. Please add to it, or discuss it at the Etymology scriptorium.)

Pronunciation

• (Ala-Laukaa) IPA^(key): /ˈærnæː/, [ˈærnæ]
• (Soikkola) IPA^(key): /ˈærnæː/, [ˈærnæː]
• Rhymes: -ærnæː
• Hyphenation: är‧nää

Verb

ärnää

1. (intransitive) to shout
2. (intransitive) to roar

Conjugation

Conjugation of ärnää (type 2/kirjuttaa, no gradation)
Indikativa
Preesens			Perfekta
	positive	negative		positive	negative
1st singular	ärnän	en ärnä	1st singular	oon ärnänt, oon ärnänyt	en oo ärnänt, en oo ärnänyt
2nd singular	ärnät	et ärnä	2nd singular	oot ärnänt, oot ärnänyt	et oo ärnänt, et oo ärnänyt
3rd singular	ärnää	ei ärnä	3rd singular	ono ärnänt, ono ärnänyt	ei oo ärnänt, ei oo ärnänyt
1st plural	ärnämmä	emmä ärnä	1st plural	oomma ärnäneet	emmä oo ärnäneet
2nd plural	ärnättä	että ärnä	2nd plural	ootta ärnäneet	että oo ärnäneet
3rd plural	ärnäät1), ärnävät2), ärnetää	evät ärnä, ei ärnetä	3rd plural	ovat ärnäneet	evät oo ärnäneet, ei oo ärnetty
impersonal	ärnetää	ei ärnetä	impersonal	ono ärnetty	ei oo ärnetty
Imperfekta			Pluskvamperfekta
	positive	negative		positive	negative
1st singular	ärnin	en ärnänt, en ärnänyt	1st singular	olin ärnänt, olin ärnänyt	en olt ärnänt, en olt ärnänyt
2nd singular	ärnit	et ärnänt, et ärnänyt	2nd singular	olit ärnänt, olit ärnänyt	et olt ärnänt, et olt ärnänyt
3rd singular	ärni	ei ärnänt, ei ärnänyt	3rd singular	oli ärnänt, oli ärnänyt	ei olt ärnänt, ei olt ärnänyt
1st plural	ärnimmä	emmä ärnäneet	1st plural	olimma ärnäneet	emmä olleet ärnäneet
2nd plural	ärnittä	että ärnäneet	2nd plural	olitta ärnäneet	että olleet ärnäneet
3rd plural	ärniit1), ärnivät2), ärnettii	evät ärnäneet, ei ärnetty	3rd plural	olivat ärnäneet	evät olleet ärnäneet, ei olt ärnetty
impersonal	ärnettii	ei ärnetty	impersonal	oli ärnetty	ei olt ärnetty
Konditsionala
Preesens			Perfekta
	positive	negative		positive	negative
1st singular	ärnäisin	en ärnäis	1st singular	olisin ärnänt, olisin ärnänyt	en olis ärnänt, en olis ärnänyt
2nd singular	ärnäisit, ärnäist1)	et ärnäis	2nd singular	olisit ärnänt, olisit ärnänyt	et olis ärnänt, et olis ärnänyt
3rd singular	ärnäis	ei ärnäis	3rd singular	olis ärnänt, olis ärnänyt	ei olis ärnänt, ei olis ärnänyt
1st plural	ärnäisimmä	emmä ärnäis	1st plural	olisimma ärnäneet	emmä olis ärnäneet
2nd plural	ärnäisittä	että ärnäis	2nd plural	olisitta ärnäneet	että olis ärnäneet
3rd plural	ärnäisiit1), ärnäisivät2), ärnettäis	evät ärnäis, ei ärnettäis	3rd plural	olisivat ärnäneet	evät olis ärnäneet, ei olis ärnetty
impersonal	ärnettäis	ei ärnettäis	impersonal	olis ärnetty	ei olis ärnetty
Imperativa
Preesens			Perfekta
	positive	negative		positive	negative
1st singular	—	—	1st singular	—	—
2nd singular	ärnä	elä ärnä	2nd singular	oo ärnänt, oo ärnänyt	elä oo ärnänt, elä oo ärnänyt
3rd singular	ärnäköö	elköö ärnäkö	3rd singular	olkoo ärnänt, olkoo ärnänyt	elköö olko ärnänt, elköö olko ärnänyt
1st plural	—	—	1st plural	—	—
2nd plural	ärnäkää	elkää ärnäkö	2nd plural	olkaa ärnäneet	elkää olko ärnäneet
3rd plural	ärnäkööt	elkööt ärnäkö, elköö ärnettäkö	3rd plural	olkoot ärnäneet	elkööt olko ärnäneet, elköö olko ärnetty
impersonal	ärnettäkköö	elköö ärnettäkö	impersonal	olkoo ärnetty	elköö olko ärnetty
Potentsiala
Preesens
	positive	negative
1st singular	ärnänen	en ärnäne
2nd singular	ärnänet	et ärnäne
3rd singular	ärnänöö	ei ärnäne
1st plural	ärnänemmä	emmä ärnäne
2nd plural	ärnänettä	että ärnäne
3rd plural	ärnänööt	evät ärnäne, ei ärnettäne
impersonal	ärnettännöö	ei ärnettäne
Nominal forms
Infinitivat			Partisipat
				active	passive
1st		ärnää	present	ärnävä	ärnettävä
2nd	inessive	ärnäjees	past	ärnänt, ärnänyt	ärnetty
	instructive	ärnäen	1) Chiefly in the Soikkola dialect. 2) Chiefly in the Ala-Laukaa dialect. *) For the imperative, the 2nd plural (ärnäkää) may be used for the 3rd person as well. **) The interrogative is formed by adding the suffix -k (-ka?/-kä?) to the indicative ***) The deliberative is formed by adding the suffix -k (-ka?/-kä?) or -kse to either the indicative or the potential ****) In folk poetry, a long first infinitive can be formed by adding the suffix -kse-, followed by possessive suffixes, to the first infinitive. Note that sometimes gemination may be undone by this addition.
3rd	illative	ärnämää
	inessive	ärnämääs
	elative	ärnämäst
	abessive	ärnämätä
4th	nominative	ärnämiin
	partitive	ärnämistä, ärnämist

Synonyms

• (to shout): mörnää, kiljahtaa, mörähtää, kiljua, huutaa

References

• Ruben E. Nirvi (1971) Inkeroismurteiden Sanakirja, Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura, page 698