ärsyke

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to: navigation, search

Finnish[edit]

Etymology[edit]

ärsyttää +‎ -ke

Pronunciation[edit]

  • Hyphenation: är‧sy‧ke
  • IPA(key): [ˈærsykeˣ]

Noun[edit]

ärsyke

  1. stimulus
  2. irritant

Declension[edit]

Inflection of ärsyke (Kotus type 48/hame, kk-k gradation)
nominative ärsyke ärsykkeet
genitive ärsykkeen ärsykkeiden
ärsykkeitten
partitive ärsykettä ärsykkeitä
illative ärsykkeeseen ärsykkeisiin
ärsykkeihin
singular plural
nominative ärsyke ärsykkeet
accusative nom. ärsyke ärsykkeet
gen. ärsykkeen
genitive ärsykkeen ärsykkeiden
ärsykkeitten
partitive ärsykettä ärsykkeitä
inessive ärsykkeessä ärsykkeissä
elative ärsykkeestä ärsykkeistä
illative ärsykkeeseen ärsykkeisiin
ärsykkeihin
adessive ärsykkeellä ärsykkeillä
ablative ärsykkeeltä ärsykkeiltä
allative ärsykkeelle ärsykkeille
essive ärsykkeenä ärsykkeinä
translative ärsykkeeksi ärsykkeiksi
instructive ärsykkein
abessive ärsykkeettä ärsykkeittä
comitative ärsykkeineen

Anagrams[edit]