surkeilla

Finnish

Etymology 1

surkea +‎ -illa

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈsurkei̯lːɑˣ/, [ˈs̠urk̟e̞i̯lːɑ̝(ʔ)]
• Rhymes: -urkeilːɑ
• Syllabification^(key): sur‧keil‧la

Verb

surkeilla

1. (intransitive) to feel sad, to feel down
2. to bemoan, to express pity

Conjugation

Inflection of surkeilla (Kotus type 67/tulla, no gradation)
indicative mood
present tense				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		surkeilen	en surkeile	1st sing.	olen surkeillut	en ole surkeillut
2nd sing.		surkeilet	et surkeile	2nd sing.	olet surkeillut	et ole surkeillut
3rd sing.		surkeilee	ei surkeile	3rd sing.	on surkeillut	ei ole surkeillut
1st plur.		surkeilemme	emme surkeile	1st plur.	olemme surkeilleet	emme ole surkeilleet
2nd plur.		surkeilette	ette surkeile	2nd plur.	olette surkeilleet	ette ole surkeilleet
3rd plur.		surkeilevat	eivät surkeile	3rd plur.	ovat surkeilleet	eivät ole surkeilleet
passive		surkeillaan	ei surkeilla	passive	on surkeiltu	ei ole surkeiltu
past tense				pluperfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		surkeilin	en surkeillut	1st sing.	olin surkeillut	en ollut surkeillut
2nd sing.		surkeilit	et surkeillut	2nd sing.	olit surkeillut	et ollut surkeillut
3rd sing.		surkeili	ei surkeillut	3rd sing.	oli surkeillut	ei ollut surkeillut
1st plur.		surkeilimme	emme surkeilleet	1st plur.	olimme surkeilleet	emme olleet surkeilleet
2nd plur.		surkeilitte	ette surkeilleet	2nd plur.	olitte surkeilleet	ette olleet surkeilleet
3rd plur.		surkeilivat	eivät surkeilleet	3rd plur.	olivat surkeilleet	eivät olleet surkeilleet
passive		surkeiltiin	ei surkeiltu	passive	oli surkeiltu	ei ollut surkeiltu
conditional mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		surkeilisin	en surkeilisi	1st sing.	olisin surkeillut	en olisi surkeillut
2nd sing.		surkeilisit	et surkeilisi	2nd sing.	olisit surkeillut	et olisi surkeillut
3rd sing.		surkeilisi	ei surkeilisi	3rd sing.	olisi surkeillut	ei olisi surkeillut
1st plur.		surkeilisimme	emme surkeilisi	1st plur.	olisimme surkeilleet	emme olisi surkeilleet
2nd plur.		surkeilisitte	ette surkeilisi	2nd plur.	olisitte surkeilleet	ette olisi surkeilleet
3rd plur.		surkeilisivat	eivät surkeilisi	3rd plur.	olisivat surkeilleet	eivät olisi surkeilleet
passive		surkeiltaisiin	ei surkeiltaisi	passive	olisi surkeiltu	ei olisi surkeiltu
imperative mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		—	—	1st sing.	—	—
2nd sing.		surkeile	älä surkeile	2nd sing.	—	—
3rd sing.		surkeilkoon	älköön surkeilko	3rd sing.	olkoon surkeillut	älköön olko surkeillut
1st plur.		surkeilkaamme	älkäämme surkeilko	1st plur.	—	—
2nd plur.		surkeilkaa	älkää surkeilko	2nd plur.	—	—
3rd plur.		surkeilkoot	älkööt surkeilko	3rd plur.	olkoot surkeilleet	älkööt olko surkeilleet
passive		surkeiltakoon	älköön surkeiltako	passive	olkoon surkeiltu	älköön olko surkeiltu
potential mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		surkeillen	en surkeille	1st sing.	lienen surkeillut	en liene surkeillut
2nd sing.		surkeillet	et surkeille	2nd sing.	lienet surkeillut	et liene surkeillut
3rd sing.		surkeillee	ei surkeille	3rd sing.	lienee surkeillut	ei liene surkeillut
1st plur.		surkeillemme	emme surkeille	1st plur.	lienemme surkeilleet	emme liene surkeilleet
2nd plur.		surkeillette	ette surkeille	2nd plur.	lienette surkeilleet	ette liene surkeilleet
3rd plur.		surkeillevat	eivät surkeille	3rd plur.	lienevät surkeilleet	eivät liene surkeilleet
passive		surkeiltaneen	ei surkeiltane	passive	lienee surkeiltu	ei liene surkeiltu
Nominal forms
infinitives				participles
		active	passive		active	passive
1st		surkeilla		present	surkeileva	surkeiltava
long 1st1		Possessive forms Person sing. plur. 1st surkeillakseni surkeillaksemme 2nd surkeillaksesi surkeillaksenne 3rd surkeillakseen surkeillaksensa		past	surkeillut	surkeiltu
2nd	inessive2	surkeillessa	surkeiltaessa	agent4	surkeilema
		Possessive forms Person sing. plur. 1st surkeillessani surkeillessamme 2nd surkeillessasi surkeillessanne 3rd surkeillessaan surkeillessansa		negative	surkeilematon
	instructive	surkeillen	—	1) Used only with a possessive suffix. 2) Usually with a possessive suffix (active only). 3) Some uses of the verbal noun are called the 'fourth infinitive' by certain sources (more details). 4) Usually with a possessive suffix. May not be used with all verbs, especially intransitive ones (more details). Distinct from nouns with the -ma suffix and third infinitive forms.
3rd	inessive	surkeilemassa	—
	elative	surkeilemasta	—
	illative	surkeilemaan	—
	adessive	surkeilemalla	—
	abessive	surkeilematta	—
	instructive	surkeileman	surkeiltaman
4th3	verbal noun	surkeileminen
5th1		Possessive forms Person sing. plur. 1st surkeilemaisillani surkeilemaisillamme 2nd surkeilemaisillasi surkeilemaisillanne 3rd surkeilemaisillaan surkeilemaisillansa

Etymology 2

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈsurkei̯lːɑ/, [ˈs̠urk̟e̞i̯lːɑ̝]
• Rhymes: -urkeilːɑ
• Syllabification^(key): sur‧keil‧la

Adjective

surkeilla

1. (deprecated template usage) adessive plural of surkea

Anagrams

• karuselli