yksikkö

Finnish

Etymology

yksi +‎ -ikkö. The grammatical sense first used by Finnish physician and philologist Elias Lönnrot.

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈyksikːø/, [ˈyks̠ikːø̞]
• Rhymes: -yksikːø
• Syllabification^(key): yk‧sik‧kö

Noun

yksikkö

1. unit
2. (grammar) singular
3. (rowing, canoeing) single

   kajakkiyksikkö = single kayak

Declension

Inflection of yksikkö (Kotus type 4*A/laatikko, kk-k gradation)
nominative		yksikkö	yksiköt
genitive		yksikön	yksikköjen yksiköiden yksiköitten
partitive		yksikköä	yksikköjä yksiköitä
illative		yksikköön	yksikköihin yksiköihin
		singular	plural
nominative		yksikkö	yksiköt
accusative	nom.	yksikkö	yksiköt
	gen.	yksikön
genitive		yksikön	yksikköjen yksiköiden yksiköitten
partitive		yksikköä	yksikköjä yksiköitä
inessive		yksikössä	yksiköissä
elative		yksiköstä	yksiköistä
illative		yksikköön	yksikköihin yksiköihin
adessive		yksiköllä	yksiköillä
ablative		yksiköltä	yksiköiltä
allative		yksikölle	yksiköille
essive		yksikkönä	yksikköinä
translative		yksiköksi	yksiköiksi
abessive		yksiköttä	yksiköittä
instructive		—	yksiköin
comitative		See the possessive forms below.

Possessive forms of yksikkö (Kotus type 4*A/laatikko, kk-k gradation)

first-person singular possessor singular plural nominative yksikköni yksikköni accusative nom. yksikköni yksikköni gen. yksikköni genitive yksikköni yksikköjeni yksiköideni yksiköitteni partitive yksikköäni yksikköjäni yksiköitäni inessive yksikössäni yksiköissäni elative yksiköstäni yksiköistäni illative yksikkööni yksikköihini yksiköihini adessive yksikölläni yksiköilläni ablative yksiköltäni yksiköiltäni allative yksikölleni yksiköilleni essive yksikkönäni yksikköinäni translative yksikökseni yksiköikseni abessive yksiköttäni yksiköittäni instructive — — comitative — yksikköineni second-person singular possessor singular plural nominative yksikkösi yksikkösi accusative nom. yksikkösi yksikkösi gen. yksikkösi genitive yksikkösi yksikköjesi yksiköidesi yksiköittesi partitive yksikköäsi yksikköjäsi yksiköitäsi inessive yksikössäsi yksiköissäsi elative yksiköstäsi yksiköistäsi illative yksikköösi yksikköihisi yksiköihisi adessive yksikölläsi yksiköilläsi ablative yksiköltäsi yksiköiltäsi allative yksiköllesi yksiköillesi essive yksikkönäsi yksikköinäsi translative yksiköksesi yksiköiksesi abessive yksiköttäsi yksiköittäsi instructive — — comitative — yksikköinesi first-person plural possessor singular plural nominative yksikkömme yksikkömme accusative nom. yksikkömme yksikkömme gen. yksikkömme genitive yksikkömme yksikköjemme yksiköidemme yksiköittemme partitive yksikköämme yksikköjämme yksiköitämme inessive yksikössämme yksiköissämme elative yksiköstämme yksiköistämme illative yksikköömme yksikköihimme yksiköihimme adessive yksiköllämme yksiköillämme ablative yksiköltämme yksiköiltämme allative yksiköllemme yksiköillemme essive yksikkönämme yksikköinämme translative yksiköksemme yksiköiksemme abessive yksiköttämme yksiköittämme instructive — — comitative — yksikköinemme second-person plural possessor singular plural nominative yksikkönne yksikkönne accusative nom. yksikkönne yksikkönne gen. yksikkönne genitive yksikkönne yksikköjenne yksiköidenne yksiköittenne partitive yksikköänne yksikköjänne yksiköitänne inessive yksikössänne yksiköissänne elative yksiköstänne yksiköistänne illative yksikköönne yksikköihinne yksiköihinne adessive yksiköllänne yksiköillänne ablative yksiköltänne yksiköiltänne allative yksiköllenne yksiköillenne essive yksikkönänne yksikköinänne translative yksiköksenne yksiköiksenne abessive yksiköttänne yksiköittänne instructive — — comitative — yksikköinenne third-person possessor singular plural nominative yksikkönsä yksikkönsä accusative nom. yksikkönsä yksikkönsä gen. yksikkönsä genitive yksikkönsä yksikköjensä yksiköidensä yksiköittensä partitive yksikköään yksikköänsä yksikköjään yksiköitään yksikköjänsä yksiköitänsä inessive yksikössään yksikössänsä yksiköissään yksiköissänsä elative yksiköstään yksiköstänsä yksiköistään yksiköistänsä illative yksikköönsä yksikköihinsä yksiköihinsä adessive yksiköllään yksiköllänsä yksiköillään yksiköillänsä ablative yksiköltään yksiköltänsä yksiköiltään yksiköiltänsä allative yksikölleen yksiköllensä yksiköilleen yksiköillensä essive yksikkönään yksikkönänsä yksikköinään yksikköinänsä translative yksikökseen yksiköksensä yksiköikseen yksiköiksensä abessive yksiköttään yksiköttänsä yksiköittään yksiköittänsä instructive — — comitative — yksikköineen yksikköinensä

Antonyms

• (singular): monikko

Compounds

compounds

• aikayksikkö
• alayksikkö
• imaginaariyksikkö
• joukkoyksikkö
• kajakkiyksikkö
• kerrannaisyksikkö
• keskusyksikkö
• kiihtyvyysyksikkö
• kulmayksikkö
• kulutusyksikkö
• lukuyksikkö
• mittayksikkö
• painoyksikkö
• perusyksikkö
• perävirtausyksikkö
• pituusyksikkö
• prosenttiyksikkö
• rahayksikkö

• rehuyksikkö
• röntgenyksikkö
• sotatoimiyksikkö
• taisteluyksikkö
• talousyksikkö
• tehohoitoyksikkö
• tietopalveluyksikkö
• tieyksikkö
• tilavuusyksikkö
• toimintayksikkö
• tulosyksikkö
• työyksikkö
• tärkkelysyksikkö
• vaihtoyksikkö
• veloitusyksikkö
• veroyksikkö
• vetoyksikkö
• yksikköarvo

• yksikköhinta
• yksikkökustannus
• yksikköluku
• yksikkömaksu
• yksikkömuoto
• yksikkömäärä
• yksikkönapa
• yksikköpaino
• yksikköpalkka
• yksikkötulli
• yksikkötutanto
• yksikköupseeri
• yksikkövaraus
• yksikkövartalo
• yksikkövero
• yksikköympyrä

---

Ingrian

Etymology

From yks (“one”) +‎ -ikkö. Akin to Finnish yksikkö.

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈyksikːø/
• Hyphenation: yk‧sik‧kö

Noun

yksikkö

1. unit (of measure)
2. (grammar) singular

Declension

Declension of yksikkö (type 4/koivu, kk-k gradation)
	singular	plural
nominative	yksikkö	yksiköt
genitive	yksikön	yksikköin, yksikkölöin
partitive	yksikköä	yksikköjä, yksikkölöjä
illative	yksikköö	yksikköihe, yksikkölöihe
inessive	yksiköös	yksiköis, yksikkölöis
elative	yksiköst	yksiköist, yksikkölöist
allative	yksikölle	yksiköille, yksikkölöille
adessive	yksikööl	yksiköil, yksikkölöil
ablative	yksikölt	yksiköilt, yksikkölöilt
translative	yksiköks	yksiköiks, yksikkölöiks
essive	yksikkönnä, yksikköön	yksikköinnä, yksikkölöinnä, yksikköin, yksikkölöin
exessive1)	yksikkönt	yksikköint, yksikkölöint
1) obsolete *) the accusative corresponds with either the genitive (sg) or nominative (pl) **) the comitative is formed by adding the suffix -ka? or -kä? to the genitive.

Antonyms

• (singular): monikko

Derived terms

• yksikköforma

 

References

• V. I. Junus (1936) Iƶoran Keelen Grammatikka‎^[1], Leningrad: Riikin Ucebno-pedagogiceskoi Izdateljstva, page 37