mielenvikainen

Finnish

Etymology

mielen +‎ vika +‎ -inen

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈmie̯lenˌʋikɑi̯nen/, [ˈmie̞̯le̞nˌʋikɑ̝i̯ne̞n]
• Rhymes: -ikɑinen
• Syllabification^(key): mie‧len‧vi‧kai‧nen

Adjective

mielenvikainen (comparative mielenvikaisempi, superlative mielenvikaisin)

1. insane

Declension

Inflection of mielenvikainen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
nominative		mielenvikainen	mielenvikaiset
genitive		mielenvikaisen	mielenvikaisten mielenvikaisien
partitive		mielenvikaista	mielenvikaisia
illative		mielenvikaiseen	mielenvikaisiin
		singular	plural
nominative		mielenvikainen	mielenvikaiset
accusative	nom.	mielenvikainen	mielenvikaiset
	gen.	mielenvikaisen
genitive		mielenvikaisen	mielenvikaisten mielenvikaisien
partitive		mielenvikaista	mielenvikaisia
inessive		mielenvikaisessa	mielenvikaisissa
elative		mielenvikaisesta	mielenvikaisista
illative		mielenvikaiseen	mielenvikaisiin
adessive		mielenvikaisella	mielenvikaisilla
ablative		mielenvikaiselta	mielenvikaisilta
allative		mielenvikaiselle	mielenvikaisille
essive		mielenvikaisena	mielenvikaisina
translative		mielenvikaiseksi	mielenvikaisiksi
abessive		mielenvikaisetta	mielenvikaisitta
instructive		—	mielenvikaisin
comitative		—	mielenvikaisine

Possessive forms of mielenvikainen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
Rare. Only used with substantive adjectives.
first-person singular possessor singular plural nominative mielenvikaiseni mielenvikaiseni accusative nom. mielenvikaiseni mielenvikaiseni gen. mielenvikaiseni genitive mielenvikaiseni mielenvikaisteni mielenvikaisieni partitive mielenvikaistani mielenvikaisiani inessive mielenvikaisessani mielenvikaisissani elative mielenvikaisestani mielenvikaisistani illative mielenvikaiseeni mielenvikaisiini adessive mielenvikaisellani mielenvikaisillani ablative mielenvikaiseltani mielenvikaisiltani allative mielenvikaiselleni mielenvikaisilleni essive mielenvikaisenani mielenvikaisinani translative mielenvikaisekseni mielenvikaisikseni abessive mielenvikaisettani mielenvikaisittani instructive — — comitative — mielenvikaisineni second-person singular possessor singular plural nominative mielenvikaisesi mielenvikaisesi accusative nom. mielenvikaisesi mielenvikaisesi gen. mielenvikaisesi genitive mielenvikaisesi mielenvikaistesi mielenvikaisiesi partitive mielenvikaistasi mielenvikaisiasi inessive mielenvikaisessasi mielenvikaisissasi elative mielenvikaisestasi mielenvikaisistasi illative mielenvikaiseesi mielenvikaisiisi adessive mielenvikaisellasi mielenvikaisillasi ablative mielenvikaiseltasi mielenvikaisiltasi allative mielenvikaisellesi mielenvikaisillesi essive mielenvikaisenasi mielenvikaisinasi translative mielenvikaiseksesi mielenvikaisiksesi abessive mielenvikaisettasi mielenvikaisittasi instructive — — comitative — mielenvikaisinesi first-person plural possessor singular plural nominative mielenvikaisemme mielenvikaisemme accusative nom. mielenvikaisemme mielenvikaisemme gen. mielenvikaisemme genitive mielenvikaisemme mielenvikaistemme mielenvikaisiemme partitive mielenvikaistamme mielenvikaisiamme inessive mielenvikaisessamme mielenvikaisissamme elative mielenvikaisestamme mielenvikaisistamme illative mielenvikaiseemme mielenvikaisiimme adessive mielenvikaisellamme mielenvikaisillamme ablative mielenvikaiseltamme mielenvikaisiltamme allative mielenvikaisellemme mielenvikaisillemme essive mielenvikaisenamme mielenvikaisinamme translative mielenvikaiseksemme mielenvikaisiksemme abessive mielenvikaisettamme mielenvikaisittamme instructive — — comitative — mielenvikaisinemme second-person plural possessor singular plural nominative mielenvikaisenne mielenvikaisenne accusative nom. mielenvikaisenne mielenvikaisenne gen. mielenvikaisenne genitive mielenvikaisenne mielenvikaistenne mielenvikaisienne partitive mielenvikaistanne mielenvikaisianne inessive mielenvikaisessanne mielenvikaisissanne elative mielenvikaisestanne mielenvikaisistanne illative mielenvikaiseenne mielenvikaisiinne adessive mielenvikaisellanne mielenvikaisillanne ablative mielenvikaiseltanne mielenvikaisiltanne allative mielenvikaisellenne mielenvikaisillenne essive mielenvikaisenanne mielenvikaisinanne translative mielenvikaiseksenne mielenvikaisiksenne abessive mielenvikaisettanne mielenvikaisittanne instructive — — comitative — mielenvikaisinenne third-person possessor singular plural nominative mielenvikaisensa mielenvikaisensa accusative nom. mielenvikaisensa mielenvikaisensa gen. mielenvikaisensa genitive mielenvikaisensa mielenvikaistensa mielenvikaisiensa partitive mielenvikaistaan mielenvikaistansa mielenvikaisiaan mielenvikaisiansa inessive mielenvikaisessaan mielenvikaisessansa mielenvikaisissaan mielenvikaisissansa elative mielenvikaisestaan mielenvikaisestansa mielenvikaisistaan mielenvikaisistansa illative mielenvikaiseensa mielenvikaisiinsa adessive mielenvikaisellaan mielenvikaisellansa mielenvikaisillaan mielenvikaisillansa ablative mielenvikaiseltaan mielenvikaiseltansa mielenvikaisiltaan mielenvikaisiltansa allative mielenvikaiselleen mielenvikaisellensa mielenvikaisilleen mielenvikaisillensa essive mielenvikaisenaan mielenvikaisenansa mielenvikaisinaan mielenvikaisinansa translative mielenvikaisekseen mielenvikaiseksensa mielenvikaisikseen mielenvikaisiksensa abessive mielenvikaisettaan mielenvikaisettansa mielenvikaisittaan mielenvikaisittansa instructive — — comitative — mielenvikaisineen mielenvikaisinensa

Derived terms

• mielenvikaisuus