häät

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to navigation Jump to search
See also: haat, HAAT, and Haat

Finnish[edit]

Etymology 1[edit]

Possibly from Middle Low German hæge (feast, banquet). Cognate with Karelian heät and possibly Võro hähk.

Pronunciation[edit]

  • IPA(key): /ˈhæːt/, [ˈhæːt̪]
  • Rhymes: -æːt
  • Syllabification: häät

Noun[edit]

häät pl

  1. Wedding.
  2. As a former part of compound (in the singular form hää-) signifies wedding.
Usage notes[edit]
  • The internal locative cases are used with this word:
    • Olin häissä.
      • I was at a wedding.
    • Tulin häistä.
      • I came from a wedding.
    • Menin häihin.
      • I went to a wedding.
Declension[edit]
Inflection of häät (Kotus type 18/maa, no gradation)
nominative häät
genitive häiden
häitten
partitive häitä
illative häihin
singular plural
nominative häät
accusative nom. häät
gen.
genitive häiden
häitten
partitive häitä
inessive häissä
elative häistä
illative häihin
adessive häillä
ablative häiltä
allative häille
essive häinä
translative häiksi
instructive häin
abessive häittä
comitative häineen
Possessive forms of häät (type maa)
possessor singular plural
1st person hääni häämme
2nd person hääsi häänne
3rd person häänsä
Compounds[edit]

Etymology 2[edit]

Noun[edit]

häät

  1. Nominative plural form of häkä.

Anagrams[edit]