heräte

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to: navigation, search

Finnish[edit]

Etymology[edit]

herättää +‎ -e

Noun[edit]

heräte

  1. stimulus

Declension[edit]

Inflection of heräte (Kotus type 48/hame, tt-t gradation)
nominative heräte herätteet
genitive herätteen herätteiden
herätteitten
partitive herätettä herätteitä
illative herätteeseen herätteisiin
herätteihin
singular plural
nominative heräte herätteet
accusative nom. heräte herätteet
gen. herätteen
genitive herätteen herätteiden
herätteitten
partitive herätettä herätteitä
inessive herätteessä herätteissä
elative herätteestä herätteistä
illative herätteeseen herätteisiin
herätteihin
adessive herätteellä herätteillä
ablative herätteeltä herätteiltä
allative herätteelle herätteille
essive herätteenä herätteinä
translative herätteeksi herätteiksi
instructive herättein
abessive herätteettä herätteittä
comitative herätteineen

Anagrams[edit]