huoku
Jump to navigation
Jump to search
Finnish
[edit]Etymology
[edit]From Proto-Finnic *hooku, equivalent to huoata (“to yawn”) + -u.
Pronunciation
[edit]Noun
[edit]huoku
Declension
[edit]Inflection of huoku (Kotus type 1*D/valo, k-∅ gradation) | |||
---|---|---|---|
nominative | huoku | huout | |
genitive | huoun | huokujen | |
partitive | huokua | huokuja | |
illative | huokuun | huokuihin | |
singular | plural | ||
nominative | huoku | huout | |
accusative | nom. | huoku | huout |
gen. | huoun | ||
genitive | huoun | huokujen | |
partitive | huokua | huokuja | |
inessive | huoussa | huouissa | |
elative | huousta | huouista | |
illative | huokuun | huokuihin | |
adessive | huoulla | huouilla | |
ablative | huoulta | huouilta | |
allative | huoulle | huouille | |
essive | huokuna | huokuina | |
translative | huouksi | huouiksi | |
abessive | huoutta | huouitta | |
instructive | — | huouin | |
comitative | See the possessive forms below. |
Further reading
[edit]- “huoku”, in Kielitoimiston sanakirja [Dictionary of Contemporary Finnish][1] (in Finnish) (online dictionary, continuously updated), Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 35, Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus (Institute for the Languages of Finland), 2004–, retrieved 2023-07-02